päivis: Jorma kirjoitti eilen Hyrylän Huokaustenlaaksosta, paikasta, jonka kohdalle nyt rakennetaan uutta kerrostaloa. Kun luin tuon kirjoituksen, yhdistin sen heti mielessäni saman päivän Hesarissa olleeseen juttuun siitä, miten koteihin liittyviä tarinoita käytetään nykyään asuntokaupan myyntivaltteina. Asuntokaupan ammattilaiset ovat keksineet, että kodit käyvät paremmin kaupaksi, kun niiden myynnin yhteydessä kerrotaan myös niihin liittyviä tarinoita.
Hesarin jutussa kuitenkin heitettiin ajatus, että ehkä kaikkiin koteihin ei liitykään mukavia muistoja. Esimerkkinä siitä kerrottiin tarina, jossa tosin ostaja korjasi potin kun uskaltautui ostamaan talon, jossa oli kai tapahtunut henkirikos, kenties useampiakin. Kun talo ei tuntunut kelpaavan kenellekään, hintaa laskettiin tuntuvasti. Ja kaupat syntyivät.
Työnkuvaani kuului aikoinaan asuntojen ostaminen niin kutsutusta normaalista asuntokannasta. Ostin työnantajan tarpeisiin yksiöitä ja joskus myös pieniä kaksioita. Kerran kävin katsomassa välittäjän kanssa asuntoa, jossa näytti siltä, että asukas oli vain hetkeksi poistunut kodistaan. Välittäjällä oli kuitenkin toisenlainen tarina kerrottavanaan. Hän viittasi joitakin aikoja aikaisemmin tapahtuneeseen rikokseen, jossa yksi henkilö oli saanut surmansa. Tapahtuma oli sen verran erikoinen, että se sai paljon julkisuutta. Olimme siis katsomassa tuon uhrin omistamaa asuntoa, jota perikunta nyt myi.
Kauppoja ei syntynyt, mutta syy oli jossain muualla kuin ehkä huonosti muotoillussa tarinassa.
Olen jo pitemmän aikaa suunnitellut Laukaan-kodin myymistä. Pitäisiköhän siirtyä tuumasta toimeen ja alkaa kirjoittaa asunnon tarinaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti