Ensimmäinen kokemus riisikeittimestä

päivis: Riisikeitin tuli siis hankittua Thaimaasta ja tänään se pääsi koekäyttöön. Pistin kattilaan paketin lopun tummaa riisiä ja päälle vettä. Olipa helppoa. Keittämistä ei tarvinnut vahtia, mutta tietysti muutaman kerran sitä vilkaisin pelkästä mielenkiinnosta. Lasikansi tietysti mahdollisti tämän. Muissa näkemissämme keittimissä sellaista ei muistaakseni edes ollut. Tosin suomalaisilla keskustelupalstoilla joku taisi pitää huonona, jos on lasikansi. En muista miksi.

Suurin osa Thaimaassa myynnissä olevista riisikeittimistä on Suomessakin
tutuksi tulleita merkkejä. Tämä on Electrolux-merkkinen.

Muutenkin keskustelu riisikeittimistä oli ihan käsittämätöntä. Jos joku kysyi kokemuksia, joku toinen innostui välittömästi haukkumaan lyttyyn kaikki riisikeittimen hankintaa harkitsevat ja keittimiä käyttävät. Näiden ilonpilaajien mielestä ei ole ainuttakaan järkevää syytä, miksi ihmiset eivät keittäisi riisejään kattilassa. "Kun kerran aina on tehty niin..."

Ensimmäisen kokemuksen perusteella keittäminen oli kuitenkin selvästi helpompaa, koska laite teki hommansa täysin itsenäisesti. Se tiesi, milloin riisi on kypsää ja käänsi laitteen lämmitysasentoon. Englanninkielisistä ohjeista olin juuri ennättänyt lukea, että riisit kannattaa jättää noin kymmeneksi minuutiksi lämmitykseen ja vasta sen jälkeen ottaa käyttöön. Mikään ei tietysti estä jättämästä niitä pitempäänkin lämpimään, jos muu ruoka valmistuu tai on tarkoitus syödä vasta myöhemmin.

Yksi pieni vahinko ensimmäisiä riisejä keitellessä tietysti sattui. Mutta sekään ei ollut sen suurempi kuin hieman liian pieni vesimäärä. Kypsyneen riisin joukossa oli himpun verran pohjaan palanutta riisiä. Seuraavalla kerralla pitää vain laittaa vähän enemmän nestettä.

Tuo seuraava testini on joko riisipuuron keittäminen tai linssisopan valmistus. Ellen nyt keksi jotain muuta kokeiltavaa sitä ennen. Hyvä hankinta, eikä hintakaan Thaimaassa ollut paha, noin 17 euroa.