Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 19. tammikuuta 2015

Kotona taas

jormas: Tänään sitten huitaisimme Ukrainan kautta Suomeen. Merikonttikotiimme Tuusulan Jokilaaksoon. Sinne tulo reissusta on joka kerta yhtä jännittävää, kun ei voi tietää kuinka mikin laite tai muu tekniikka on toiminut tai säilynyt poissa olomme ajan. Nyt oli kaikki aivan erinomaisella tolalla, josta kiitos lankeaa tietysti ensin meille itsellemme, päivikselle ja minulle, jotka pidämme paikat teknisesti kunnossa, vaikka muuten vähän repsotusta siellä täällä onkin. Mutta kiitoksen ansaitsevat myös kaikki  jeesaajat, jotka käyvät paikkoja perään katsomassa. Ja tietty, ainakin lintuja ja kaneja ruokkimassa.

Pari havaintoa Ukraina International Airlinesistä. On hieno kuunnella kansallisen yhtiön kuulutuksia, jotka tulevat aina ensimmäisenä kotimaan kielellä. Ja sitten englanniksi ja viimeksi venäjäksi. Vaan toisin on Finnairin laita. Se ilmoittaa tiedotteissaan vähentävänsä suomenkielen kuulutuksia entisestään. Minusta se on jotenkin käsittämätöntä. Sillä varmasti olisi tärkeää, että mahdollisimman moni, nimenomaan suomalainen lentäisi sinivalkoisin siivin. Finnair on vielä valtiovetoinen lafka, jolle istuisi erinomaisesti "suosi suomalaista" slogan. Oman maan kansalaisten huono palveleminen on huono asia Finnairille, jonka moni hylkää, kun hinnalta kilpailukykyisiä vaihtoehtoja tulee.

Ukrainan lennolla oli pari muutakin mielenkiintoista seikkaa. Ainakaan karvalakkipuolella, jossa me matkustamme, ei ollut alkoholitarjoilua lainkaan. Aamusella näin viinakärryt, jotka viilettivät koneen läpi ensimmäisen luokan suuntaan ja takaisin. Se jäi epäselväksi olivatko kärryn viinat tarkoitettu edes koneessa juotavaksi, vai olivatko ne niin sanottuja taxfree juomisia, joita ei koneessa nautita. Omien näkäräispullojen suhteen oli kieltojakin koneessa, mutta sitä ei kyllä kukaan noudattanut. Ihmiset pyysivät jopa mukeja henkilökunnalta omille juomilleen. Meitä ei käytäntö häirinnyt, sillä itselle on paljon mukavampaa yrittää elää maassa maan tavalla.

Mutta nyt ollaan koto-Suomessa ja tästä jatketaan. Sitä ennen kuitenkin kylvemme omassa merikonttisaunassamme ja syömme. Saattaa nimittäin olla, että hyvin valvotun ja pitkälti yli kellonympärystän kestäneen lentämisen jälkeen uni maistuu. Kun vähän saadaan rutiineista kiinni, niin laitetaan ryhtiä myös blogikirjoitteluun.

Ei kommentteja: