Haloo me kaikki!!

jormas: Jos ihminen työssä ollessaan käy kerran tunnissa tupakkapaikalla tupakilla ja käyttää kertakäyntiin matkoineen kymmenen minuuttia, on se päivässä yli tunti. Jos vuodessa on työpäiviä 200, on työnantajan tupakoinnista maksama palkka ajallisesti yli kuukausi. Kymmenessä vuodessa yli vuosi. Melkoinen aika siis, jos laskin oikein. Laskinko?

Entäpä sitten yksityinen, sosiaalinen media sähköposteineen? Jos ihminen käyttää Facebookiin ynnä muihin saman ajan työssä kuin tupakanpolttoon yllä olevan esimerkin mukaan, menee siihen toinen vuosi kymmenessä vuodessa. Ja siitäkin maksetaan palkka. Meneekö se näin?

Elämäni aikana olen myös törmännyt työntekijöihin, jotka siirtävät aamupalan sekä aamutarpeilla käynninkin sen jälkeiseen ajankohtaan, kun on ilmoittauduttu tai kirjattu sisään työpaikalle. Jonka yleisesti ottaen pitäisi kai tarkoittaa työn ääreen. Ei siis ollut mitenkään tuulesta temmattu, kun esimerkiksi 60-luvulla oli oikein työsopimukseeni kirjattu, että viittä minuuttia ennen työajan päättymistä saa lähteä haalareiden vaihtoon ja pesulle.

Aivan oma lukunsa on usein ei ruumiillista työtä tekevien tarve ja vaatimus työnohjaukseen. On ryhmä- ja yksilötyönohjausta, jota ilman joku ei tule edes töihin saati selviydy niistä. Mutta harvemmin olen kuullut ojankaivajasta tai hitsarista, jonka työn tekemisen edellytys on työnohjaus. Mistä se tarve oikein tulee vai tuleeko se siitä, että sillä saa vaihtelua työpäivään?

Kuvainnollisesti vanhempieni aikaan oli niin, että kun maalaistalossa tuli erimielisyyksiä kahden pomon välillä (isäntä ja emäntä), niin kellon tullessa viisi lähdettiin iltalypsylle, sillä muuten lehmät ovat aamulla maitokuumeessa ja maalaistalon aputyöntekijät (lapset) eivät saa eväiden lisäksi maitoa kouluun mukaansa. Hommat oli siis tehtävä tuntuu miltä tuntuu.

Joten haloo Helsinki ja samalla me kaikki!!! Mihin olemme menossa?