Väliaikaista kaikki on vaan

päivis: Telkkarissa tulee Vain elämää -sarjan uuden jakson ensimmäinen osa. Seuraan sitä kuulokkeet korvilla ja välillä silmäilenkin. Laulavat Vesa-Matti Loirin tutuksi tekemiä biisejä. Samuli Edelmanin vuoro on kohta laulaa tuo otsikon kappale. Jotenkin se sopii viimepäivien tunnelmiin.

Laulu on vielä laulamatta, joten en ole ihan varma, onko tuon tutun, vanhan kappaleen tunnelma sittenkin myönteinen. Muistan siinä laulettavan, että huolet ja murheetkin ovat väliaikaisia. Itselle kappale aukeaa kuitenkin niin, että koko elämä on väliaikaista. Niin se pitäisi myös osata elää. Harva taitaa osata tuon taidon. Minäkään en ole mikään oikealla tavalla elämisen asiantuntija. Päinvastoin saan usein itseni kiinni siitä, että harmittelen tekemättömiä asioita. Melkein kerran viikossa keksin, että joku tietty ammatti olisi ollut kuin luotu minulle. Miksi en sitä keksinyt joskus parikymppisenä?

Ihan pakko oli löytää tähän netistä joku kuva Vesa-Matti Loirista.
Tässä iltapäivälehdessä julkaistu vähän erilainen kuva Veskusta.

Vesku sanoi juuri Väliaikaista-kappaleen opetuksen olevan siinä, että ihmiset turhaan jäävät murehtimaan asioita. Kaikki on kuitenkin väliaikaista, ne murheetkin. Niin kai se on uskottava ja ymmärrettävä. Enkä kauheasti ole eri mieltäkään. Kyllähän usein tapaa ihmisiä, jotka tuntuvat olevan ikään kuin murehtimisen ammattilaisia. Kaikki asiat pitää ottaa vastaan ja elää murheen muodossa.

Vaan mitäpä Samuli juuri laulaakaan? Väittää laulun sanoin, että elämän riemu ja rikkauskin ovat väliaikaisia. Niinpä.