jormas: Kake-papasta tuli pappa minullekin, sillä kaikki omat isovanhempani ovat kuolleet jo monta vuosikymmentä sitten. Kakesta pidin paljon, kuten pidän hänen Marjatta vaimostaankin. Halaamme usein tavatessamme ja erotessamme. Marjatalta olen myös saanut kauniin palautteen: "Sinua on Jorma helppo halata." Joillekin nämä ovat pieniä tai merkityksettomiä asioita, mutta itseäni ne kantavat elämän merillä seilatessa. Ehkä siksi, että minulle niissä on jotain ihmisen elämää suurempaa. Mutta aivan erityisen hyvältä niin Marjatan kuin Kaukonkin kohdalla tuntui heiltä saamani kohtelu. Sain kokea olevani hyvin tervetullut heidän, tai nyt vain yksin Marjatan kotiin.
Kaken kanssa sain myös kokea pari kahdenkeskistä juttutuokiota. Niissä oltiin siten kuin äijät turisee, vaikka Kaken rinnalla koinkin olevani poikanen. Oli kunnia kuulla kokemuksia Karjalan evakolta ja muistoja sodasta, mutta myös sen jälkeisestä elämästä. Sota-ajan kokeneita jääriä ei monia enää ole elävien kirjoissa saati tolkuissaan. Hevonen oli Kakelle tärkeä ja jos oikein ymmärsin, se tuli nykyisen rajan takaa myös Jyväskylän seutuville mukana.
Kuolema tulee aina enemmän tai vähemmän yllättäen. Tai niin, että ainakaan minä en osaa siihen täysin valmistautua. Pidän sanasta ikiuni, joka tarkoittaa minulle ihmisen ikuisuutta. Se ei ole ollenkaan sama asia kuin rajan takainen ikuisuus, jonka olemassa oloon meillä jokaisella on oikeus uskoa tai toivoa. Olemmepa sitten uskovaisia tai ei. Itse elän ja olen jälleennäkemisen toivossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti