Minä niin mieleni pahoitin

päivis: Niin että miksiköhän? No kun tapani mukaan halusin ostaa itsellemme Tanskan-tuliaisiksi jotain ruokakaupan tuotetta ja se nyt sattui olemaan purkillinen luomuhunajaa. En ollenkaan tullut ajatelleeksi, että se kuuluu lentokenttien kiellettyihin käsimatkatavaroihin. Ehkä siksikään se ei ostosta tehdessä tullut mieleeni, kun hunaja ei ollut erityisen juoksevaa, ennemminkin kiteistä.

Tarkkasilmäinen turvatarkastaja kuitenkin älysi purkin ja niin sain heittää sille pikaiset jäähyväiset. Vähänkös harmitti.

Ehkä imeläkiintiö oli meillä jo ilman hunajaakin tullut täyteen. Muistin nimittäin, että Tanskassahan pitää syödä tanskalaisia viinereitä. Ja jos ei syöty viinereitä, ostettiin kanelipullia, jotka tuntuivat painavan ainakin puoli kiloa per pulla.

Ei ollut tiedossa, ovatko tanskalaiset noudattaneet EU-määräystä ja vähentäneet pullistaan kanelin määrää. Äskettäin nimittäin uutisoitiin, että näin tulee käymään tai koko pullabisnes saa loppua, jos terveydelle haitallisia kaneliannoksia ei pienennetä. Uhallakin olen tuon uutisen lukemisen jälkeen syönyt edelleen hyvällä omallatunnolla kanelia silloin kun sitä on ollut jossain tarjolla tai itse olen leipomuksiini laittanut.

Suuren kirjaston edustalle oli rakennettu kupla, jonka tarkoitus jäi meille
hieman epäselväksi. Sillä hetkellä kuplassa kuvattiin jotain TV-lähetystä.

Kööpenhamina on nimetty Euroopan tämän vuoden luomupääkaupungiksi. Luomutuotteita tosiaan oli hämmästyttävän paljon tarjolla. Ja ei vain tuotteita, vaan myös esimerkiksi monet kampaamot mainostivat olevansa ekologisia. Erehdyin Jormalle veistelemään, että Irma-niminen kauppaketju on tanskalaisten Siwa. Irmaan mennessämme huomasin olleeni jälleen kerran väärässä.

Irmassa oli tarjolla vaikka minkälaisia luomutuotteita ja muutenkaan se ei millään muotoa muistuttanut suomalaista Siwaa. Irmassa tuotteiden esillepano oli juuri sellainen, josta pidän kovasti. Siisti ja hyvännäköinen. Siwojen kaljaröykkiöiden sijaan pienessä Irmassa oli asiallinen alkoholiosasto.