Viiden marjan aamuja

päivis: Arvelin kaksi viikkoa sitten, että ensimmäiset vadelmat kypsyisivät viikon päästä. Olin väärässä. Ensimmäiset alkavat kypsyä vasta nyt. Jokilaaksoon palattuamme poimin illalla kupillisen marjoja aamujogurtin kanssa syötäväksi. Marjalajeja kupissa oli viisi: vadelmia, mustikoita, punaisia ja mustia viinimarjoja sekä muutama puutarhamansikka. Viidestä lajista voi päätellä, että mitään marjoista ei ole tarjolla kovin paljon.

Sama viiden marjalajin keräily toistui tänään. Olen myös yhä vakuuttuneempi, ettei tästä tule kovin kummoinen vadelmavuosi. Tähänastiset marjat ovat olleet pieniä rupusia. Johtuu varmaan kuivasta heinäkuusta. Ehkä nyt pitäisi toivoa vähän sadetta, jos siitä nyt edes on enää apua.

Tänään yritimme taas tehdä tuttavuutta jättipalsamin kanssa. Jorma kuori varret ja pilkkoi palasiksi. Suunnittelin laittavani niitä uuniin kukkakaalin ja porkkanoiden kanssa, joiden päälle laitoin juustokastiketta. Tosin se ei tainnut olla ihan kunnolla kastiketta, mutta toimi kuitenkin. Jätin palsamit pois, sillä ne tuntuivat edelleen sitkeiltä kuorettominakin.

Mathildedalissa oli useita kellareita, joissa ilmeisesti oli yläosassa jonkinlaiset
varastot harjakaton alla. En ole vastaavia nähnyt missään muualla.

Tänään söimme neljä karjalanpiirakkaa, jotka Jorma osti Mathildedalista leipurimummolta. Mummo kehui olevansa karjalainen ja siltä piirakatkin ensisilmäyksellä näyttivät. Tarkemmin katsottuna ne olivat kyllä aika huvittavan näköisiä.

Jorma on esittänyt toivomuksen, että minunkin pitäisi alkaa leipoa karjalanpiirakoita, koska minullakin on karjalaiset sukujuuret. Veikkaan, että piirakoistani tulisi jotain samantapaista kuin noista mathildedalilaisista leipomuksista. Ehkä silti joku päivä uskallan kokeilla piirakoiden tekoa. Onhan tässä viime aikoina tullut tekaistua jos jonkinlaisia pöperryksiä.