Pelkkää pizzaa naamariin 25 vuotta

päivis: Tämän päivän Iltalehden nettilehden yksi luetuimmista uutisista on ollut se, kun amerikkalaismies on 25 vuoden ajan syönyt ruoakseen pelkkää pizzaa. Uutisen mukaan pizzan syönti alkoi, kun mies halusi alkaa kasvissyöjäksi, mutta harmikseen huomasi olevansa allerginen kasviksille.

Kuvittelin, että uutisessa on kuva jostain ylipainoisesta jenkistä, mutta kuvaa ei kuitenkaan ollut. Tekstissä sen sijaan mainittiin, ettei mies ole ylipainoinen, päinvastoin. Ilmeisesti päivästä toiseen pizza alkaa maistua pizzalle, joten mistään ahmatista ei tässä tapauksessa ole kyse. Mies on jutun mukaan muutenkin hyväkuntoinen, diabeteksesta huolimatta, kiitos liikunnan.

Miten joku sitten voi syödä jatkuvasti samaa ruokaa? Ehkä kuten meillä Suomessa joskus sata vuotta sitten. Ei kai silloinkaan ruokavalio ollut kovin monipuolinen. Perunaa ja läskisoossia varmaan vedeltiin useammankin kerran viikossa. Tai puuroa, hernekeittoakin luultavasti. Miksi sitten ei juustopizzaa, kun sitäkin on tarjolla monenlaista. Mies on saanut erilaisia makuelämyksiä vaihtamalla ruokailupaikkaa. Eri pizzaketjujen tai yksittäisten pizzerioiden pizzathan eivät todellakaan ole keskenään saman makuisia. Ja valmispizzojakin löytyy moneen lähtöön, näin vaikka täyte olisi pelkkää juustoa ja tomaattisosetta, niin kuin tässä tapauksessa on. Se tekee ruokavaliosta vielä erikoisemman.

Peruna on hyvä ruoka-aine, vaikka
se ei nykyään taida olla suosiossa.

Enpä tiedä, mitä ruokaa itse jaksaisi syödä loputtomasti päivästä toiseen. Jos se olisi vaikka perunaa, sitä voisi tietysti syödä monessa eri muodossa. Jos muuten terveillä elämäntavoilla ja 25 vuotta pelkkää pizzaa syömällä pysyy kunnossa, niin miksi ei siis perunaakin syömällä. Mutta ihan kummalliselta tuntuu silti, että jättäisi kaiken muun tarjolla olevan ruoan käyttämättä. Että vain ehkä jostain jääräpäisyydestä johtuen rajoittaisi elämäänsä noin totaalisesta.

Mutta voisihan tuohon uutiseen suhtautua niinkin, että tokkopa se on totta ollenkaan. Minusta tuntuu, että meille ihmispoloille syötetään milloin mitäkin pajunköyttä ja otamme kaiken ihan tosissaan, ilman pienintäkään kritiikkiä.