Eikö kaikki seksuaalinen itsemääräämisoikeus kuulukaan ihmisoikeuksiin?

jormas: Kuuluuko seksuaalinen itsemääräämisoikeus ihmisoikeuksiin? Tästä aiheesta Satu Hassi veti herneen nenäänsä. Siinä tuli lunta tupaan myös monelle suomalaismepille, jotka  olivat Sadun kanssa eri mieltä. Taisi Heidi Hautalakin Satua jossain puolustaa. Ja Petri Sarvamaa erimielisenä itseään ja niin edelleen.

Kun olen Thaimaassa jonkun vuoden katsonut paikallisten naisten taivalta far(l)angien rinnalla, niin on pakko pudottaa sangen korkealla ollutta arvostukseni rimaa niin Hassin kuin Hautalankin kohdalla. He nimittäin ovat vankasti sitä mieltä, että naisella pitää olla oikeus päättää omasta ruumiistaan abortteineen käytännössä milloin tahansa. Mutta vastaavasti he taitavat olla sitä mieltä, että asianomainen itse ei saisi päättää antaako ”sitä itseään” rahasta tai rakkaudesta. Tästä aiheesta puuttuu enää rakkauden EU-normit.

En pidä itseäni minään maailman kansalaisena, mutta jonkun verran on tullut resuttua. Brasiliasta Kolumbiaan, Turkista Yhdysvaloihin, Bulgariasta Romaniaan ja Aasiasta Ahvenenmaalle. Tiedän, että esimerkiksi Intiassa vanhemmat katkovat vastasyntyneeltä lapseltaan raajoja, kun sen kanssa on silloin ansiokkaampaa kerjätä. Tiedän, että äidin tyhjän rinnan päälle kuolee lapsi Afrikassa nälkään ja janoon. Tiedän, että vanhemmat pohtivat jossakin yökaudet kuka lapsista (poika tai tyttö) myydään rikkaalle valkoiselle seksiorjaksi, jotta muu perhe saa elämisen mahdollisuuden. Viedä heidän arkeensa apua, on haasteellista. Usein niin haasteellista, että on paras luoda katseensa alas, kääntää selkänsä ja kävellä pois.

Mutta olen käynyt myös Kolumbiassa, Bogotan slummeissa, sikäläisten köyhien ihmisten asuinalueilla. Kerran kävin yhdessä viiden hengen taloudessa, jossa tilaa oli vähemmän kuin päiviksen ja minun kahdesta Merikontista tehdyssä kodissa Tuusulan Myllykylän Jokilaaksossa.

Käymässäni taloudessa asui kaksi noin alakouluikäistä lasta, isä ja äiti sekä mummo. Peltisen asumuksen yhdessä nurkassa tehtiin lisää lapsia, toisessa nurkassa tehtiin tarpeet ja kolmannessa ruokaa. Neljännessä nurkassa tehtiin jotain, joka mahdollisti elannon. Siellä oli heidän tehtaansa, jossa lapset ompelivat yhdellä ompelukoneella Niken piraattitossuja.

Muistan kuin eilisen tapauksen, josta vieläkin nousee kyynel silmään. Kun he kuulivat, että minulla on vaimo Suomessa, oli sinne soitettava, jotta sain päiviksen kengännumeron. He kokivat suurena kunniana, jos heidän lapsensa saisivat tehdä päivikselle  lenkkitossut. Ne ovat taatusti tallessa, mutta aivan liian arvokkaat käytettäväksi jaloissa. Tämä perhe oli etuoikeutettu, sillä heidän ei tarvinnut pohtia kertomiani vaihtoehtoja saadakseen leipää.
 

Joten hyvät edellä mainitut vihreät naiset. Mitä antaisitte yllä olevien esimerkkien valossa neuvoksi Intiaan, Afrikkaan, Aasiaan, Etelä-Amerikkaan ja moneen muuhun köyhään kotiin? Että mitä heidän tulisi tehdä, kun huomenna loppuu leipä ja lapset alkavat kuolla ympäriltä nälkään?

On helppoa länsimaisen, aineellisen yltäkylläisyyden keskellä jakaa yleismaailmallisia viisauksia, mutta tuoda se käytännön tasolle köyhään torppaan tai peltihökkeliin, on kokonaan toinen juttu.

 

Kun Thaimaan maaseudulla lähtee matalan majan tyttö riisipellolta (jonne sinnekin hän tulee takaisin töihin joka sadonkorjuun aika) etsimään täkäläistä unelmien prinssiä, rikasta, usein iäkästä falangia, joka antaisi leivän tai ainakin sen lisän koko perheelle, niin mikä siinä menee silloin vikaan? Sekö, että tämä yhden tai kahden lapsen äiti käyttää teidän peräänkuuluttamaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, vaiko se, että heidän maailmansa ei ole yhtä EU-parlamentaarikon maailman kanssa?

Nimittäin usein maalta tuleva ei ole niin kokematon kuin länsimaalainen lehdistö antaa välillä ymmärtää. Monesti naisella on tosiaan kotikylässä tai mukana lapsi tai kaksi, jotka huolehtivat sitten äidistä ”vanhana”, jos falangien kanssa käy huonosti. Täällä nimittäin ei kaikilla ole saumaa mennä parisuhdeterapiaan tai sosiaalitoimistoon hakemaan apua vaivaan eikä toiseenkaan.

Minusta tämä kaikki kokema on tehnyt vannoutuneen piraattituotteiden kannattajan, sillä vaihtoehdoton älämölö ja kritiikki saa alati vähenevät hiuskarvani nousemaan pystyyn.