Merikonttikodin loppukiri

päivis: En ole taas vähään aikaan käynyt Vihdissä katsomassa Duokodin valmistumista. Jorma on siellä käynyt ja vähän edelleen jännittää, onko koti valmis ennen Asuntomessuja vai pitääkö se viedä sinne keskeneräisenä. Jonkinlainen loppukiri tässä kai tarvitaan.

Yritin ehdottaa Jormalle, että menisimme viikonloppuna tekemään jotain. Ehdotus ei oikein ottanut tuulta alleen. Hommat ovat kuitenkin sellaisia, että tarvittaisiin ammattitaitoa. Sitähän meiltä ei juuri löydy. Jotain taitoja ehkä, mutta ei ammatillisia. Mutta puolittain helpotuksesta huokaisten hyväksyin sen, että emme itse yritä edistää valmistumista muuten kuin pitämällä tsemppiä yllä. Jorma onkin ahkerasti käynyt Selkissä (tiedän, pitää sanoa, että Selissä, mutta se tuntuu niin omituiselta taivutusmuodolta, ettei sovi suuhun). Menee taas huomenna useammastakin syystä. Kirjoittaa varmaan niistä itse myöhemmin.

Keskeneräistä on siis edelleen ainakin ulkoseinien maalaus, kylppärin laatoitus, kalusteiden asennus keittiöön ja kylppäriin, Multoa-ekokäymälän ja suihkukaapin asennus. Ikkunoiden ja muiden aukkojen tiivistäminenkin taitaa olla vielä vaiheessa. Tekemistä riittää Hyvinkäällekin, joten sinne pitäisi ehtiä ajoissa ennen messujen alkua.

Laitteet kävimme ostamassa taannoin. Laitteilla tarkoitan liettä, astianpesukonetta, jää-viileäkaappia, kuivaavaa pesukonetta ja telkkaria. Olenkohan tai onkohan Jorma jo kirjoittanutkin näistä? Siinäkin on yksi jännityksen aihe: miten laitteet pysyvät kuosissaan konttien kuljetuksen aikana. Kaikenhan pitäisi olla paikoillaan, että saamme kokemusta siitä, miten tosiaan käy. Takankin puolesta vähän pelkään. Matkakodin kanssa on tullut reissattua monesti tuhansiakin kilometrejä ja siinä ei ole ollut ongelmaa. Ainuttakaan astiaa ei esimerkiksi koskaan ole matkojen aikana mennyt rikki, vaikka käytämme ihan tavallisia astioita, ei mitään muoviversioita. Ja niin on siirrelty aikoinaan Vrijheid-venettäkin rekan lavetille ja pois, kun halusimme vaihtaa vesistöä mereltä sisämaahan ja sieltä taas takaisin merelle. Silloinkaan ei mitään hajonnut. Ehkä pelkoni on turha.