Mielensä pahoittajat

jormas. Kun Eero Lehti myi lehtensä, siinä mukana Keski-Uusimaan, tuli minustakin jälleen lehden tilaaja. Tai oikeastaan sen tilasi yhdistyksemme virtuaalitoimiston hoitaja, virtuaalihenkilö Soini Strandén. Joten aviisia tulee nyt luettua joka aamu, kun sen olemme laatikosta, lähes 400 metrin päästä Niilo-koiran kanssa hakeneet. Lähemmäs ei lehteä ilman eri korvausta saa. Mutta  hyvä näin, sillä mukavahan Satakielipuiston ohi on mennen tullen tallustella. Ja katsella milloin rouva Västäräkki saa tolpan päästä poikasensa ruokintavaiheeseen.

Eilisen päivän lehdessä oli mielensä pahoittanut käytöstapojen peräänkuuluttaja, jonka närkästyksen aihe oli työpaikka- ja vanhusten ruokalassa asioinut paljasjalkainen nainen. Mielensä pahoittanut kyselee oikein lehden kautta, onko paljasjalkaisuus vanhustenruokalassa junttimaisuutta vai korrektia käytöstä.
Ajattelin, että murheensa kullakin ja aiheesta kirjoitan blogiin, sillä mieleen tuli kaiken maailman kylpylät ynnä uimarannat ravintoloineen, joissa lienee luonnollista kulkea paljain jaloin.

Ja kun on tullut kierrettyä muutakin kuin tahkoa (ja sitäkin vain, kun isä pakotti), niin tuumin käytäntöjä isossa maailmassa. Että kun en päässyt farkkutakissa Monte Carlon kasinolle, mutta pääsin Syltin saarella vastaavaan paikkaan kyseinen takki päällä. Niin olinko juntti Monacossa, mutta en ollut sitä Syltin saarella vai oliko Syltin saaren henkilökunta juntteja.

Tai onko juntti Keskarin mielensä pahoittaja, kun vaivaa päätään moisella asialla, sillä hän peräänkuuluttaa pukeutumissääntöjä aivan väärässä paikassa,. Näin siksi. että maastamme löytyy pilvin pimein aamiaspaikkoja, jonne ei ole suotavaa mennä edes ilman pikkutakkia.

Minulle tuli kirjoituksen jälkeen mielikuvan Tarjoustalon kemssuosastolta tai vastaavasta paikasta korunsa hakenut nainen, joka ei ole edes nousukas. Mielikuvassani hän menee Tallinnan vaatimattomimpaan piraattimyymälään peräänkuuluttamaan palvelua. Se on väärä paikka pyytää palvelua piraattikoruilla hienostellen. Mutta palvelua voi toki saada missä vaan. Varmimmin ehkä pukeutumiskoodeineen, kun kaivaa lämiskäänsä ja hipsii Tallinnassa Stockmannille tai vieläkin tasokkaampaan paikkaan. Voin melkein luvata, että ei tule tavaratalon à la carte aamiaisella monikaan vastaan paljain jaloin.