päivis: Minulle käy valokuvaamisen kanssa turhan usein niin, että kuvattava kohde ennättää muuttua, ennen kuin olen saanut kameran esiin ja kuvausvalmiiksi. Näin kävi tänäänkin aamulenkillä, kun kävelimme hieman uusia polkuja ja törmäsimme irrallaan olevaan vuoheen ja kahteen koiraan. Kaikki olivat mustia ja ikään kuin samaa perhettä. Kaulapannalla varustettu vuohi söi tien reunan ruohoa ja koirat olivat selvästi sen seurassa. Vaan eivätpä olleet enää, kun viimein painon laukaisijaa. Toinen koirista oli kadonnut ties minne ja toisestakin kuvaan jäi enää häntäpää.Kävelylenkki jatkui vilkkaalle Thepprasitille, jonka varrella neljä koiraa, sopivan matkan päässä toisistaan, veteli aamupäiväunia jonkin liikerakennuksen kiiltävällä porrastasanteella. Ja jälleen toteutui se, että en ollut aivan ajoissa kamerani kanssa. Toinen koira edestäpäin laskettuna pitää kuvassa edelleen jalkaansa pystyssä, mutta kun hetkeä aikaisemmin lähestyimme niitä, se oli vielä aivan selällään ja molemmat takajalat sojottivat kohti taivasta.
Mutta saman kadun varrella pienen kodintarvikeliikkeen edustalla oli vielä yksi kuvauksellinen kohde, joka sattuneesta syystä ei ainakaan päässyt katoamaan kuvauspaikalta minnekään. Hyväntuuliselta vaikuttaneen lapsen päivähoito oli järjestetty varsin omaperäisesti, eikä ehkä kaikkien lastenkasvatuksen oppikirjojen mukaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti