jormas: Pitkän aikaa olemme olleet sitä mieltä, että me emme hanki Thaimaasta tai mistään muualtakaan ulkomailta omistusasuntoa, vaan on ollut hvyä olla näin. Pitempi- tai lyhempiaikaisesta vuokra-asunnosta lähteminen uuteen paikkaan ja uusiin seikkailuihin on ollut helppoa ja yksinkertaista, kun mottona on ollut: "Kaiken kannan mukanani."
Vaan niin se maailma muuttaa Eskoseni, sanoi joku, jota en tiedä. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että paikkoihin, asioihin, ihmisiin ynnä moneen muuhun näyttää kuitenkin kiintyvän ja ne tuovat mukanaan kodikkuutta ja kai turvallisuuttakin elämään. Aamulenkillä siunailemme jopa sillan kaiteita, että olivatko nuo tuossa neljä kuukautta sitten ja niin edelleen.
Nyt olemme päätymässä, että hankimme Pattayalta jollakin tavalla omistusasunnon tai vastaavan. Joka tapauksessa siten erilaisen, että niitä ei voi saada vuokralle. Tällä hetkellä meillä onkin vissi käsitys mikä sen olla pitää, joten aiheesta lisää, kun mielestämme on sen aika.
Kiinteistöjä kierrellessä ja katsellessa on haaviin tarttunut myös monenlaista myyjää ja välittäjää. Yksi sveitsiläinen välittäjä, Pascal nimeltään luikerteli sydämiimme. Ei kuitenkaan siksi, että hän olisi ollut työssään mielestämme mitenkään ainutlaatuinen, vaan siksi, että hän ajoi 400 kilometrin matkan katsomaan koiraansa, vietti yön sen luona ja ajoi aamulla takaisin. Siinä on mielestäni tyyliä ja sitä jotain, jolla minut voi ostaa melkein mihin vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti