Hyvä isä

päivis: Hesarin Mielipide-sivulla julkaistu kirjoitus jäi vaivaamaan. Siinä nainen, äiti, kirjoitti katkerana, ettei hänen entinen puolisonsa halua tavata heidän yhteistä lastaan. Naisen kirjoituksen perusteella vaikuttaa, että isä on täysi hulttio. Sitä ei varmaan ole edes syytä epäillä. Naisen, äidin, asenne asiaan sen sijaan herättää ajatuksia.

Äiti toivoo, että lapsella olisi oikea isä, joka rakastaisi lastaan ehdoitti ja haluaisi viettää aikaansa lapsen kanssa - muulloinkin kuin tapaamiaikojen pakottamana. Isän pitäisi harrastaa lapsen kanssa, hakea tarhasta. Isän pitäisi naisen mielestä olla lähellä ja soitella. Ja vielä pitäisi olla ehdoitta ja vilpittömästi isä lapselleen.

On hyvä, jos pystyy päästämään irti tuhoisasta päähänpinttymästä.

Tuntui oikeastaan pahalta naisen puolesta, sillä hän näyttää takertuneen täysin miehen vastuuttomuuteen ja haluttomuuteen. Nainen haluaisi muuttaa ex-miehensä muuksi kuin tämä on. Aika mahdoton tehtävä. Niinhän moni haluaa muuttaa olemassakin olevan puolison joksikin muuksi tai ainakin vähän paremmaksi. Yleensä kai tuloksetta.

Itse olen oppinut, että toista ei juurikaan kannata yrittää muuttaa. Tai jos kuvittelee sen onnistuvan, samalla takuuvarmasti tuhoaa jotain. Itsensä muuttamista sen sijaan voisi harkita. Jos olisin parisuhdeneuvoja tai psykologi, antaisin tuolle mielipidekirjoittajalle ohjeeksi unohtaa koko ukko. Kehottaisin alkaa elää niin kuin elää moni pienperhe, jossa isää ei ole koskaan ollutkaan. Eipä tarvitsisi ruikuttaa jonkun vastuuttoman huithapelin perään.