päivis: Jorman eilinen kirjoitus, jonka kuvitus minua erityisesti kauhistuttaa, mutta myös pari tämänpäiväistä autoilukokemusta antoivat aiheen tälle blogikirjoitukselle. Edellä ajavan auton takapuskurissa roikkumista kun ainakin minun kokemusmaailmani mukaan kutsutaan myös perseessä roikkumiseksi. Jouduin sellaisen kohteeksi tänään kahdesti.
Järvenpäästä palaverista tullessa perään liimautui iso tila-auto. Ei auttanut, vaikka ajoin sen muutaman kilometrin verran ylinopeutta, lady ratin takana oli sitkeästi sitä mieltä, että hänen ei tarvitse noudattaa tuota muinoin TV:stä tutun ajokouluttajan, Enska Itkosen hokemaa turvallisuusvälistä. Hirvitti, kun huomasin, että kuskilla keikkui takapenkillä myös muutama jälkikasvu. Tuskin olivat edes turvavöissä.
Eipä tuo ikävä perässä roikuminen tosiaan jäänyt tuohon yhteen kokemukseen. Nyt illalla palasin kauppareissulta kotiin lentokentän laitaa, jossa on kuudenkympin nopeusrajoitus. Kun käännyin Katriinantielle, näin kaukaa lähestyvän kaksi rekkaa. Eipä aikaakaan, kun ne olivat aivan perässäni, ja taas mittarin mukaan 10 km/h ylinopeudestani huolimatta ensimmäisenä ajava rekka tunki todella perstuntumaan. En voi muuta päätellä kuin että kuski yritti hiostaa minua vielä suurempaan ylinopeuteen. Siihen en sentään suostunut. Onneksi molemmat rekat kääntyivät Viinikanmetsän teollisuusalueelle ja silloin näin ahdistelijan myös sivulta. Rekka oli sellainen kauhistuttavan pitkä yhdistelmä, jollaisia järjen mukaan ei pitäisi muun liikenteen seassa edes olla. Mutta niin vain ainakin meillä Suomessa ne sallitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti