Lettuja ja olympiaurheilua

päivis: Bauhausista alkukesästä ostettu "pihapaviljonki" on osoittautunut erinomaiseksi hankinnaksi. Emme kutsu katettua, kahdella sohvalla ja lasipöydällä varustettua luomusta paviljongiksi vaan kesähuoneeksi tai joskus myös kesätaloksi. Siinähän on katto ja seinät. Katto pitää vähän sadettakin ja seinät puolestaan estävät hyönteisiä häiritsemästä oleskelua tai välillä myös työntekoa ulkosalla.

Kesähuoneessa on tänä kesänä keitelty eräätkin uudet perunat ja on paistettu lettuja, viimeksi tänään. Kokkailu onnistuu yksilevyisellä liedellä, johon virta saadaan jatkojohdolla. Kuulostaa alkeelliselta, mutta toimii.

Lettukestien lisäksi päiviin kuuluu tietysti olympialaisten seuraaminen. Tai seuraaminen on vähän liioittelua. Katsotaan, jos kanavalla sattuu jotain mielenkiintoista näkymään. Naisten käsipallo oli muun muassa sen sortin katsottavaa. Tiesin lajia harrastettavan lähinnä vain suomenruotsalaisten mieshenkilöiden toimesta. Nyt odottelemme lähinnä päivää, jolloin siirrytään yleisurheilun pariin.

Olympiahengessä olemme hankkineet Mäkin Coca-Cola-olympiajuomalaseja. Niitä saa plusateriasta ja värejä meillä on jo viisi, puuttuu kuudes, sinisellä renkulalla varustettu lasi.

Olympiarenkaitahan on tosin viisi, mutta jostain syystä pikaruokaketju haluaa tarjota kuutta eri väriä. Kuudes väri on valkoinen. Ehkä sekin jotain edustaa, mutta sivistyksessä taitaa olla aukko sen suhteen.

Täytyy myöntää, että hampurilaiset tursuavat jo korvista, vaikka kaikkien lasien hankintaan en ole osallistunutkaan. Puuttuvan värin saadakseen pitää kaiken lisäksi osua oikeaan aikaan paikalle, värit kuulema vaihtuvat joka viikko. Pitää siis myös osallistua oikean värisen olympiarenkaan metsästykseen.

Punarenkaisia laseja meillä on jo kaksi, samoin valkoisia. Ne on saanut ottaa käyttöön, toiset kappaleet jäävät koristamaan jotain hyllyn reunaa, oletan.