Saukko ja muita kevään merkkejä

päivis: Ajeltiin tänään Meri-Teijoon ja vietettiin aikaa varsinaissuomalaisen luonnon helmassa. Selvä ero pääkaupunkiseutuun oli lumen määrässä. Salon suunnalla paikoin lunta ei ollut enää lainkaan. Varmaan ei talvellakaan ole ollut niin paljon kuin meillä.

Luontoon liittyvä pieni ihme oli samassa maisemassa olleet golfaajat ja golfkentän naapurimäen laskettelijat, joita hiihtohissi edelleen hinasi ylös rinteeseen ja omin voimiin tultiin alas. Koska luonnon lumi oli lähes sulanut ja tykkilumi pysyi vielä muutaman asteen lämpötilassa rinteessä, olosuhteet olivat molempiin harrastuksiin täydelliset.



Olettamamme saukon jälki rinteessä on jo painunut lumen sulaessa, mutta
lammen jäälle vanhan jäljen viereen ilmestyi uusi, aika tavalla
samanoloinen jälki, joka johti lammen toiselle puolelle sulaan.

Jokilaaksossa lumen sulaminen kestää vielä varmaan viikkoja. Lumen ansiosta olemme voineet seurata kaikenlaisia jälkiä, joista riemullisimmat kuuluvat ehkä saukolle. Tänään huomasin, että olettamamme saukko on saattanut tehdä uudet jäljet entisten rinnalle Pikkulammen poikki. Hyvin samanoloinen jälki joka tapauksessa on ilmestynyt lumen peittämälle jäälle.
Tulvatilannetta Tuusulanjoessa on sitäkin mukava taas seurata, sillä tulva näyttää laskevan kaiken aikaa. En ole viimeisimpiä ennusteita netistä tarkistanut, mutta jossain vaiheessa tulvahuipun ajankohta vain näkyi siirtyneen myöhemmäksi huhtikuun loppupuolelle. Sittenhän sen näkee.

Puutarhamessuilta hankitun lintukirjan ansiosta tunnistan nyt, että joutsenemme ovat laulujoutsenia, toisella lintulaudallä kävi eräänä päivänä pikaisesti töyhtötiainen ja jos lintukirjaan on uskominen, neljä peipposta piipahti myös pihassa. Paikallislehden mukaankin varhaisista peipposista on jo tehty havaintoja. Lisäksi tiedän kirjan opastamana, että joella uskentelee telkkäpariskunta. Harmi jos niille ei ole missään telkän pesää. Sellainen pitäisi ilman muuta saada seuraavalle vuodelle aikaiseksi.