Harley Davidson

jormas: Toissapäivänä pistäydyimme paikallisessa Harley Davidson -liikkeessä. Joka on Thaikodiltamme kävelymatkan päässä ja jonka omistaa australialainen Ricki, näin oletan. Palvelu oli ensiluokkaista, jota se toki on ollut aina. Yhtä hyvää entisille, nykyisille ja tuleville asiakkaille. Ei oltu saatu kaupan pyöriin nähden säälittävän näköistä Phantomia kunnolla parkkiin, kun henkilökunta kiikutti pihalle huurteiset vesipullot. Joissa oli tietysti tyyliin sopiva HD-logo.

Oli mukava hehkutella omaa pyörää odotellessa ja haistella ynnä maistella henkeä liikkeessä sekä katsella pyöriä ja varusteita. Lasiseinän läpi voi katsella kuinka henkilökunta huolsi ja laittoi uusia kaksipyöräisiä myyntikuntoon. Huoltohallissa oli yhtä siistiä kuin Meilahden sairaalan leikkaussalissa, josta siitäkin on kokemusta. Tuntui myös siltä, että molempien paikkojen väki osasi tehtävänsä.

Mutta HD-henki on paljon muutakin kuin moottoripyörä. Siihen kuuluu tietää jotain myös historiasta. Kuten, että firmaa ei ole perustanut kaksi miestä, joista toinen oli Harley ja toinen Davidson. Vaan Harley ja kolme veljestä, sukunimiltään Davidson. Ja että ensimmäisenä vuonna pajassa valmistui kaksi pyörää.

Meidän pyörä, HD Sporster 1200 Custom, black tempest on tilattu, mutta onko se vielä edes kokoonpanopöydällä, on meiltä hämärän peitossa. Jos loistavalla kielitaidollani olen tolkun saanut, pyörä tulee suoraan Jenkkilästä ja sitä voisi odotella vuoden vaihteen jälkeen.

Niin tai näin, päiviksen eilen blogissa mainitsemaa virtuaalielämää olen pyörän kanssa viettänyt jo tuhansia kilometrejä. Välillä on vaimo ollut mukana ja välillä olen ajanut mutkaisia vuoristoteitä yksin.

Kun on monta vuosikymmentä myynyt itseään rahasta, voi mielestäni elämän leppostamisvaiheessa hankkia itselleen jotain, missä ei ole mitään järkeä.