Joskus ajattelen silloin tällöin mitkä ovat rakkaimmat paikkani maan päällä. En ole osannut juuri muuta todeta kuin niiden liittyvän perheeseeni, kotiini, työhöni ja ylipäätään muistoihin. Toteamus "oma koti kullan kallis" onkin kohdallani kirjaimelliesti totta. Kun otan veneessä ja matkailuautossa asumiset huomioon, on koteja kaikkiaan ollut tusinan verran. Joissa jokaisessa on rakkaat ja raskaatkin muistonsa. Kuten rakentamassamme Syrjäntakasen hirsihuvilassa, jonne olen saanut isojen kysymysmerkkien kera porttikiellon. Joka maksoi 5000 euroa ja kaupan päälle runsain mitoin sydänsuruja.
Tänään puhun kuitenkin kirjaimin Jokilaakson kuvista uutta ja vanhaa aloittaen vasemmasta yläkulmasta. 1. Joku päivä sitten kirjoitin kolmesta pihan koivusta, joiden pelkäsin lahoavat ja kaatuvan rakennusten päälle. Oli väärä hälytys eivätkä olleet lahoja. Mutta elämä päättyi silti, ellei kannoista kasva jotain uutta. 2. Toissapäivänä kävellessäni pientä polkua eläinten viimeisten leposijojen saarelle, löysin taas uuden kasvin kukkineen, jonka nimestä en ole varma. Olisiko ruso- tai euroopantuomipihlaja? 3. Jokilampien vesi on 10 asteen molemmin puolin ja aamu-uinnit sydänvikaisena odottavan vielä aikaansa. 4. Pienet purot tekevät Rabbit Islandista saaren. 5. Sieltä Merikonttikotini näyttää tältä. 6. Tästäkään kevään kukasta en ole varma, mutta olisiko keto- tai rikkataskuruoho? 7. Niilon paras kaveri Rudi odottaa Niiloa. 8. Myllykylän Mylly sai polttopuita. Kuka ja missä sitten niitä polttaneekaan, sillä riiviöt polttivat pihaamme näkyneen grillipaikan laavun kallion laelta. 9. Eilen noudin liplap-kulkusillan ja odottelen jeesiä, jotta saisin sen paikalleen puron yli. Olisiko puuhaan vapaa- tai muita ehtoista? 10. Viime kesänä tuntematon rouva antoi biojätteisiin menossa olleita kukan sipuleita, jotka istutin Jokalaakson Outokummulle. Tänä keväänä ne paljastuivat pieniksi narsisseiksi. Kiitos siis Sinulle, kuka lienitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti