Korut ovat kautta historian olleet enemmän kuin vain koristeita ja ne viestivät sosiaalista asemaa, varallisuutta, uskomuksia ja tunteita. Ne toimivat myös identiteetin ilmentäjinä, kantajansa suojelijoina tai muistutuksina tärkeistä elämänarvoista ja ihmisistä. Korut myös periytyvät kuljettaen mukanaan tarinoita ja perinteitä sukupolvelta toiselle. Ne kertovat kantajansa persoonallisuudesta, tyylistä ja sosiaalisesta asemasta. Historiallisesti arvometalleista tehdyt korut ovat viestineet vaurautta. Monilla koruilla on symbolinen merkitys. Kuten suojelu enkeli- tai riimukoruissa, onni neliapilassa tai ristissä usko. Esimerkiksi leimatun hopean uskottiin suojelevan pahoilta hengiltä. Korut ovat merkityksellisiä lahjoja, jotka viestivät rakkautta, ystävyyttä ja huolenpitoa. Ne voivat olla muistoesineitä edesmenneistä läheisistä tai merkkipäivistä. Rautakaudella ja keskiajalla soljet olivat sekä koristeellisia että välttämättömiä vaatteiden kiinnittämisessä. Ennen rahan käyttöä koruja käytettiin vaihdon välineinä, ja ne ovat toimineet myös varallisuuden säilyttäjinä epävarmoina aikoina. Erilaiset symbolit, kuten sydän rakkaudesta, elämänpuu kasvusta tai ankkuri toivosta, tekevät korusta henkilökohtaisen viestin kantajalleen.
Käsitys siitä, että harakka kerää kiiltäviä esineitä pesäänsä, on pitkälti myytti. Tutkimuksissa on havaittu, että harakat ovat innokkaita keräilijöitä, mutta ne kätkevät pääasiassa ruokaa, eivät kiiltäviä tavaroita. Vain erittäin harvoin pesistä on löydetty metallia, kuten lusikoita tai koruja. Tieteelliset tutkimuksetkaan eivät osoita harakoiden olevan erityisen kiinnostuneita esineistä. Yli 500 harakanpesän tutkimuksessa Jyväskylässä ei löytynyt mitään kiiltävää ja Porissa 700 pesästäkin vain muutamasta löytyi metallia. Harakka on älykäs ja utelias, mutta sen keräilyvietti kohdistuu yleensä syötävään. Mutta sitä keräävät ja varastoivat muutkin eläimet. Kuten kotihiiret, jotka talven aikana jemmaavat mökille unohtuneen koko koiranruokasäkin sisällön sohvatyynyjen ynnä muun alle. Ja koirat, jotka välillä unohtavat minne ovat piilottaneet luunsa. Koristeiden vieminen pesään on linnuilla harvinaista, mutta jotkut lajit, kuten haarahaukat, voivat niin tehdä.
Äkillisellä muistelulla ajattelin, että eihän minulla ole juurikaan koruja tai edes sen tapasia. Saati että niihin liittyisi muistoja tai tunteita. Kuinka väärässä olinkaan, kun pysähdyin asian ääreen. Niitähän löytyi vaikka kuinka, joten nyt vain raapaisen jotain. Luulen ensimmäisen itse tehdyn, päällä kannettavan korun tapaisen olleen alkukesän voikukkaseppeleen. Seuraava muisto on koulussa tekemäni kuparinen, kaulaan ripustettava emalikoru. Syvälle muistoihin pureutuu myös teettämäni kultasormus. Siihen sulatin yhteen isäni vaimoltaan jouluna 1945 saaman kantasormuksen, jonka kivi oli särkynyt sekä vanhempieni vihkisormukset. Niiden keskelle upotin sukuni vaakunan tai mikä se oikein lienee nimeltään. Luulen tai oikeastaan tiedänkin sormuksen olevan ainutlaatuinen koko maailmassa. Ehkä se on myös ensimmäinen koruni, jossa on mukana hyvin syvä tunne.
Uusin oivallukseni yksilöllisellä korurintamalla on pienen pieni lasinen säiliö, jonka ostin Kiinan halpakaupasta noin kolmella eurolla kuljetuksineen. Tai oikeastaan ostin niitä neljä, sillä koruideani on jalostunut matkan varrella. Joka tapauksessa ensimmäisen lasisäiliön täytin Thaikotini seinästä, metrin päässä vuoteestani kaivamalla lyijyluodilla. Sen silppusin pihdeillä niin pieniksi palasiksi, että se mahtui sisään muutaman millimetrin aukosta. Varmasti ainutlaatuisella tunteella varustettu kaulakoru sekin. Eilen vaihdoin siihen niin ikään noin kolmen euron "kaulaketju" kankaisen nyörin tilalle, joten nyt se on valmis.
Nyt on Kiinasta tulossa vielä kolme tyhjää lasisäiliötä, joiden sisältöä en vielä tiedä. Ehkä laitan yhteen Thaimaan suurimman järven vettä. Tai ehkä löydän jotain parin viikon päästä Pekingin lentoasemalta odotellessani 7 tuntia koneen vaihtoa Ruotsin Arlandaan. Voi myös olla, että yhteen laitan osaomistuskoira Niilon tuhkaa. Katariina Souriin liittyvän yhden korun säiliön sisältö on vielä mietintämyssyssä, jossa toivon sen jalostuvan loistavaksi tai hölmöksi ja lapselliseksi ideaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti