Tilastokeskuksen mukaan vuonna 1950 syntyneiden suomalaisten miesten elinajanodote on kehittynyt huomattavasti heidän elinaikanaan. Onkin tärkeää erottaa kaksi eri tapaa katsoa tätä lukua. Kun vuonna 1950 syntynyt poikavauva näki päivänvalon, hänen laskennallinen elinajanodotteensa oli 58–59 vuotta. Tämä luku oli matala, koska se sisälsi tuon ajan korkeamman lapsikuolleisuuden sekä silloiset elintavat ja terveydenhuollon tason.
Koska olen saavuttamassa76 vuoden iän tänä vuonna, tilasto näyttää nyt aivan erilaiselta. Mitä pidempään elän, sitä korkeammaksi ennustettu kokonaisikäni nousee. Nykyisten kuolevuustilastojen valossa ikäiselläni suomalaismiehellä on siis keskimäärin noin 10–12 vuotta elinaikaa jäljellä. Tämä tarkoittaa, että vuonna 1950 syntynyt mies elää nykyisin keskimäärin noin 85–87-vuotiaaksi. Taidanpa siis ainakin kerran vielä uusia skootterini.
Elinikään vaikuttavat tietysti perintötekijät, elintavat ja terveyshistoria. Jos en olisi muuttanut tapojani alkoholin ja ehkä tupakankin kanssa, olisin ajat sitten kuollut. Tosin vajaa kuukausi sitten olin kuolla kotonani luotiin. Sanotaan, että ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki. Niitä minulla riittää, sillä vitamiinien kanssa olen popsinut lääkkeitäkin yli 15 vuotta kymmentä eri sorttia. Voin hyvin uskoa, että ne ovat pitäneet minut elämän syrjässä kiinni tähän päivään.Blogitaustani huomioon ottaen tämä on mielenkiintoinen näkökulma sukupolvien väliseen muutokseen. 1950-luvun lapsilla eliniän piteneminen on ollut yksi historian nopeimmista lääketieteen ja elintason harppausten ansiosta. Kun synnyit vuonna 1950, suomalaisen miehen keskimääräinen elinikä oli tosiaan alle 60 vuotta. Silloin 76-vuotias mies oli harvinainen "teräsvaari". Nyt 76-vuotias on tyypillisesti aktiivinen, digitaalisesti taitava ja usein vielä täydessä vauhdissa harrastuksissaan. Olen siis elämäni aikana "voittanut" tilastollisesti lähes 20 vuotta lisää elinaikaa verrattuna siihen, mitä syntymähetkelläni ennustettiin.
Syntyessäni Suomi oli vielä vahvasti maatalousvaltainen maa, ja suuri osa väestöstä asui maaseudulla ilman nykyajan mukavuuksia. Nyt elämme huipputeknologisessa yhteiskunnassa, jossa kirjoitan blogia joskus tekoälynkin avustuksella. Olemme se polvi, joka rakensi modernin hyvinvointivaltion. Vuonna 2026 syntyvien lasten määrä on todennäköisesti alle puolet tuosta.
Jos kirjoitustahtini pysyy samana, ehdin tilastollisella odotteellani kirjoittaa vielä noin 5 000 uutta tekstiä, eli tuplata nykyisen tuotantoni. Olen elänyt ajanjakson, jolloin ihmisen elämä on pidentynyt ja laatu parantunut enemmän kuin ehkä milloinkaan aiemmin. Tilastollinen "kuoleman ajankohta" siirtyy jatkuvasti kauemmas sitä mukaa, kun saavutan uusia vuosia. Hauska huomio on, että tällä hetkellä miehet kurovat kiinni naisten pitempää ikää nopeammin kuin koskaan. Vuonna 1950 lääkäri olisi saattanut suositella lepoa 76-vuotiaalle. Nyt suositus on "jatka kirjoittamista ja liikkumista", sillä ne pitävät aivot nuorena.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti