Maalliset majani

Olin jo kirjoittanut blogin osa 1 nimellä Maalliset majani, kun siihen kuvitusta etsiessäni huomasin kirjoittaneeni kodeistani jo aiemmin. Ne pääset lukemaan klikkaamalla tästä. Vasemmasta alakulmasta klikkaamalla tulee näytölle ainakin minun laitteelleni seuraava blogi kaikkiaan viidestä osasta. Ja miksei muitakin kirjoituksia järjestyksessä tähän päivään saakka. Mutta kirjoitukset kodeistani näyttävät päättyvän Keski-Suomeen ja Kalliomäen puolimatkankotiini, joten jatkan sieltä.

Vaikka sanotaan, että kohtaloaan ei voi valita, yhtä varmaa on, että voimme valita miten siihen suhtaudumme. Ja suhtautumisemme kaikkeen tapahtuneeseen vaikuttaa tulevaisuuden valintoihin, josta voi päätellä, että vähintään omaan, mutta myös muiden kohtaloon voi vaikuttaa.. Minut se heitti Jyväskylästä Sininauhasäätiön bossiksi Helsinkiin ja toinen kotini tuli Kurviin päiväkeskus Karvisen seinän taakse. Jonka yläpuolella taidettiin myös myöhemmin kastaa lapsenlapseni Sini Oliviaksi.

Itse asuin pienessä toimistohuoneessa, jossa työpisteen oli parvisängyn yläpuolella. Voin siis sanoa kulkeneen kirjaimellisesti tuumasta toimeen. Ehkä eniten on työhön tai oikeastaan työpaikkaan liittyvät yön hiljaiset tunnit, kun monena yönä tein syyttäjälle vastinetta, kun itseään Jumalan soturina pitävät yrittivät tehdä kaikkensa, etten palaisi entiseen työhöni Jyväskylässä. Vieläkin muistan yhden uskon veljen tokaisun, kun syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen: "Ei haittaa, minähän voi ajaa asiaa siviilikanteena".

Kerran vuosia myöhemmin ottaessani vastaan lahjaksi saamiani aitoja, hollantilaisia puukenkiä, ajattelin, että ovatko nämä ketulle tarjottuja happamia pihlajanmarjoja, anteeksipyyntö, aito ystävyyden osoitus tai jotain aivan muuta. Minulle käyvät kaikki muut, muttei unohtaminen. Silloin tällöin olen kuullut itselläni olevan pirullisen muistin, joka unohdan sen mikä pitäisi muistaa, mutta muistan sen mikä olisi hyvä unohtaa. Minulla ei ole maailmalta saamisia, mutta joiltakin ihmisillä on palauttamatta vääryydellä vietyjä rahoja. Saatavana on myös jokunen anteeksipyyntö, joita varsinkin lienee turha odottaa, sillä asianomaiset eivät joko ymmärrä tai tiedä olevansa minulle sen velkaa. 

Päiviksen ja minun ensimmäinen yhteinen koti oli samassa osoitteessa Hämeentiellä ja omat sekä monen muun työpisteet verhon takana. Jos oikein muistan, niin asuimme tai ainakin tavaramme olivat vielä Puolimatkankoti Topi-Katissa, kun sain sydäninfarktin, joka oli päättää maalliset lauluni. Maatessani Meilahden sairaalassa, teki vaimoni yksin muuton uuteen kotiimme entisen Näkövammaisten keskusliiton toimitalon ylimpään kerrokseen Vallilassa. Siellä Sininauhasäätiössä noin sadan asunnon ja toimistojen kokonaisuus sai nimen Puolimatkakoti Pessi & Illusia. Olipa siellä Gospel Riders moottoripyöräkerhon tilatkin pyörien säilytyksineen.