Ystävvysvierailu Thaikotikaupunkiini

Tällä ja eilisen hetkillä vuottani raamittaa kuusi kuukautta Thaimaassa ja toinen yhtä pitkä sessio Suomen suvessa, Merikonttikodissamme Jokilaakson luonnonsujelualueen keskellä, Tuusulan läntisen portin kupeessa. Elämä on kaikin tavoin loistavasti kesä- sekä talvikuoseissaan. Joka tarkoittaa, että kaikki on hyvässä järjestyksessä, tasapainossa ja kulkee omalla luonnollisella radallaan. Asiat ovat kohdillaan, arki rullaa ja kokonaisuus tuntuu eheältä – vähän kuin kangas, jossa kuosi on selkeä ja sopusointuinen. Ilmaisu sopii hyvin blogini lisäksi runolliseen tai aforistiseen tyyliin, jossa halutaan kuvata elämää kuin kangasta, jossa kuviot muodostavat harmonisen kokonaisuuden.

Tuusulan Jokilaaksossa voi mennä kuukaisitolkulla, etten voi käyttää nokatusten suomen kieltä, ellen lähde kylälle. Jonne paraikaa rakennetaan koko Hyrylän keskustan ilmeen muuttavaa Prismaa. Ehkä se on uutuuttaan hohtavassa käyttökunnossa ensi kesänä. Mutta Phatthalungissa ei suomen kielen käyttöpaikkaa hevin löydy vaikka lähtisi isolle kirkollekin. Täkäläisittän kyllä paremminkin temppelille, sillä kirkot ovat yhtä harvinaisia kuin äidinkielenikin.

Mutta tarpeeni puhua pälpättää ei ole silti kadonnut, joten olikin todella mukavaa, kun ystäväpariskunnaksi muodostunut Riya ja Harri piipahtivat 300 kilometrin päästä Hot Yaihin mennessään lounaskylään ja puhumaan kotikieltäni. Pistelin viimeistä murua myöten Red Beef Housessa alati kasvavaan vatsaani yhden elämäni suurimmista ruoka-annoksista. Oli lapsuudesta asti seurannut henkinen pakkokin, kun äiti ja isä opettivat 70 vuotta sitten, että "pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki on viimeistä voileivän kannikkaa myöten syöty ja ruokalautanen tyhjä".

Jo joku viikko aiemminkin, sadekauden aikoihin he olivat tulossa, mutta silloin tulvat katkaisivat valtatien ja kai sillankin sekä piilottivat veden alle myös kotikatumme. Emmekä päässeet noin viikkoon pihasta kastumatta kuin veneellä. Joka tapauksessa puolisot säestivät, kun Harrin kanssa laitoimme Putinia ja Trumpia ruotuun. Thaimaassakin saadaan uudet valtakunnan päättäjät, sillä ensi kuussa on vaalit. Kampanjoinnin yhteydessä on tapana, että ehdokkaat jakavat äänestäjille rahaa, vaikka voivatkin äänestää ketä tahtovat. Mutta rahaa saanut kuittaa nimensä listaan ja jos olen oikein ymmärtänyt, raha peritään takaisin, jos ei äänestä lainkaan. Luulen, että tapa nostaisi Suomenkin äänestysprosenttia. Tähän leikkiin lähdin nyt minäkin mukaan ja annoin aterioinnin lomassa Morakotille 500 bahtia sanoen kaikkien nauraessa: "Number One". Saapas nähdä tai saanko nähdä kuinka käy. Mutta se on taattu, että jos Number One menee parlamenttiin yhden äänen erolla, siitä puhuu koko kaupunki.