Maassa ja vaaleissa maan tavalla

Thaimaassa on ensi kuussa parlamenttivaalit ja varsinkin maaseudulla on tapana, että ehdokkaiden edustajat jakavat rahaa äänestäjille julkisestikin. Jotka kuittaavat saamisensa listaan. Selvittelin hieman asiaa. Sitäkin, että vaatiiko joku rahoja palautettavaksi, jos ei äänestä lainkaan? Mitä tapahtuu, jos ottaa rahan, mutta ei äänestä?

​Yleensä rahoja ei vaadita takaisin virallisesti, mutta seuraamukset ovat sosiaalisia. Rahanjaon takana on usein kylän vaikutusvaltainen henkilö, "pääpelaaja", joka on vastuussa ehdokkaalle siitä, että tietty määrä ääniä toteutuu. Jos joku ottaa rahan, mutta jättää äänestämättä, hän pettää välittäjän luottamuksen. Thaimaalaisessa kulttuurissa "kasvot" ja vastavuoroisuus ovat tärkeitä. Listaan nimensä laittaminen on eräänlainen moraalinen sopimus. Jos jäät kiinni siitä, ettet äänestänyt sopimuksen mukaan, voit menettää maineesi luotettavana kyläläisenä. Pahimmassa tapauksessa henkilö, joka "huijaa" rahanjakajaa, voi joutua vaikeuksiin kyläyhteisössä. Häneltä voidaan evätä apu muissa asioissa tulevaisuudessa.

​Vaikka rahoja harvoin tullaan hakemaan takaisin väkisin, pelko mahdollisista seuraamuksista tai välittäjän suuttumisesta riittää pitämään useimmat "sopimuksessa". Kun ihminen kirjoittaa nimensä paperiin, hän tuntee olevansa sitoutunut tekoon. Välittäjät vertaavat vaalipäivän jälkeen saatujen äänten määrää listalla oleviin nimiin. Jos luvut heittävät pahasti, välittäjä tietää, että hänen alueellaan on "pettureita", mikä vahingoittaa välittäjän omaa asemaa ehdokkaan silmissä.

​Nykyään Thaimaan vaalikomissio on tiukentanut valvontaa, ja salainen äänestyssuoja on parantunut. Monet thaimaalaiset saattavatkin ottaa rahan usealta eri ehdokkaalta, mutta äänestävät kopissa lopulta sitä, jota todella kannattavat. Sanonta kuuluu: "Ota raha, mutta äänestä sydämelläsi". Thaimaan vaalikomissio (ECT) on täysin tietoinen tästä "rahasateesta" ja on erityisesti vuoden 2023 vaaleissa ja nyt valmisteltaessa vuoden 2026 vaaleja ottanut käyttöön kovempia keinoja ilmiön kitkemiseksi. Vaalikomissio on julkaissut "Ta Sap-pa-rot" (Pineapple Eyes) -mobiilisovelluksen. Nimi viittaa ananaksen lukuisiin "silmiin", eli se kannustaa kansalaisia toimimaan viranomaisten silminä ja korvina. Kyläläiset voivat raportoida anonyymisti rahanjaosta, ottaa kuvia rahalistoista tai videoida ehdokkaiden edustajia. Ilmiantajille on luvattu huomattavia, jopa tuhansien eurojen palkkioita, jos heidän antamansa tieto johtaa ehdokkaan hylkäämiseen.

​

Aivan viimeisimmissä uutisissa on raportoitu, että Thaimaan keskuspankki on lähtenyt mukaan talkoisiin. He valvovat epätavallisia piikkejä käteisen nostoissa ja pienten seteleiden kysyntää vaalialueilla juuri ennen vaalipäivää. Vaalikomissiolla on valta antaa ehdokkaille "kortteja" urheilun tapaan. Keltainen kortti: Vaalit uusitaan kyseisessä piirissä, jos epäillään vilppiä, mutta ehdokas saa silti vielä osallistua. Punainen kortti: Ehdokas hylätään ja hän saa usein elinikäisen kiellon politiikkaan. Oranssi kortti: Vaalikomissio voi hylätä voittajan jo ennen tulosten vahvistamista, jos todisteet rahanjaosta ovat selvät.

​Poliisi ja armeija suorittavat nykyään usein "vierailuja" paikallisten vaikuttajien eli Hua Khanaenien luo juuri ennen vaaleja. Tämä on eräänlaista pelotevaikutusta, jolla viestitään, että heidän toimintaansa seurataan. ECT käyttääkin iskulausetta: "Ota raha, mutta älä anna ääntäsi". Viranomaiset ymmärtävät, että köyhille maaseudun asukkaille muutama sata bahtia on iso raha, josta on vaikea kieltäytyä. Siksi he yrittävät opettaa, että rahan ottaminen ei juridisesti velvoita äänestämään kyseistä ehdokasta, koska vaaliuurna on salainen.

​Vaikka viranomaiset tekevät paljon, paikallinen perinne on sitkeä. Se ei ole vain rahallinen vaan sosiaalinen kysymys. Paikalliset "suojelijat" ja kylän hierarkia vaikuttavat edelleen ihmisten päätöksiin. Ehdokas ei myöskään koskaan jaa rahaa itse, vaan antaa suuren summan käteistä luotetulle kampanjapäällikölle. Hän jakaa rahat paikallisille vaikuttajille, kuten entisille kyläpäälliköille tai arvostetuille kauppiaille. He tuntevat jokaisen perheen ja tietävät, kuka on "ostettavissa".

​Thaimaalaisen politiikan yksi tunnetuimmista käsitteistä on "Koirien haukunta yö" (Khuen Ma Hao). Se tarkoittaa vaaleja edeltävää yötä, jolloin kylän koirat haukkuvat taukoamatta, kun välittäjät liikkuvat talosta taloon pimeän turvin. Kun välittäjä vierailee kodeissa, hän ei kysy "ketä äänestät", vaan ojentaa kirjekuoren tai tukun seteleitä. Samalla varmistetaan perheen äänioikeutettujen määrä. Nimet kirjataan listaan, joka toimii kuitittomana kirjanpitona ehdokkaalle.

Rahanjako perustuu Thaimaassa vahvaan Bunkhun-käsitteeseen eli kiitollisuudenvelkaan. Kun otat rahan ja nimesi on listassa, olet solminut moraalisen sopimuksen. Välittäjä saattaa sanoa: "Tämä on ehdokkaalta lahja avustasi". Se tekee rahasta "lahjan", josta kieltäytyminen olisi epäkohteliasta, mutta jonka vastaanottaminen luo velvoitteen. Välittäjät seisovat usein vaalihuoneiston ulkopuolella laillisen etäisyyden päässä tarkkailemassa, ketkä heidän listallaan olevista ihmisistä saapuvat paikalle. Jos joku jää tulematta, välittäjä saattaa käydä koputtamassa ovelle ja "muistuttamassa" vaaleista. Vaalituloksen selvittyä kylän äänimääriä verrataan jaettuihin rahoihin. Jos ehdokas saa kylästä 100 ääntä, mutta maksoi 300:sta, välittäjä joutuu selittelemään ja menettää kasvonsa – ja mahdollisesti palkkionsa.

​Summat vaihtelevat, mutta ovat usein paikallisvaaleissa100–500 bahtia per ääni ja parlamenttivaaleissa 500–2 000 bahtia. Summiin vaikuttaa myös kilpailun kovuus. Tämä järjestelmä selittää myös sen, miksi äänestysprosentit Thaimaan maaseudulla ovat usein erittäin korkeita. Ihmiset eivät äänestä vain aatteen vuoksi, vaan täyttääkseen sosiaalisen velvoitteensa yhteisöä ja sen johtajia kohtaan.