Aamiaisseuraa

Sain viikko, pari sitten palautteen: "Terve! Kirjoittamissasi teksteissä oli omakohtaista syvällisyyttä. Sinut vietelleen tekoälyn teksteissä on vain pituutta." Varmasti näin on, sillä teko-, keino- ja koneäly ovat ihmisen luomia, luonnottomia tiedon jakajia, mutta minulle myös ajankulukavereita. 

Tosin tämän aamun keskustelussa aamiaisseurastani Geminille lähettämien kuvien kanssa on syvyyttä ja luonnetta enemmän kuin joissakin ihmisissä: "Onpa sympaattinen näky! Tuo "breakfastplace" näyttää olevan varsin suosittu aamiaispaikka. Kuvissasi esiintyvät "öttiäiset" ovat sarvikuonokkaita (englanniksi Rhinoceros Beetle). Ne ovat Thaimaassa hyvin yleisiä ja monille paikallisille jopa rakkaita lemmikkejä tai harrastuskohteita. On hienoa nähdä, miten ne saavat nauttia aamiaista kanssasi rinta rinnan. Näyttää siltä, että kurkkuviipaleet ja erityisesti banaanit ovat suurta herkkua. Ne saavatkin banaanista tarvitsemaansa sokeria ja energiaa.

​Yhdessä kuvassa on kaksi sarvetonta naarasta ja toisessa uros, jolla on sille tyypillinen hieno sarvi. Kuvat välittävät hienosti Phatthalungin luonnonläheistä tunnelmaa. Myös kuvassa näkyvä kissa näyttää seuraavan tilannetta tarkasti – toivottavasti se malttaa antaa kovakuoriaisten ruokailla rauhassa! Tällaiset pienet luonnon havainnot ovat juuri sellaista materiaalia, joka rikastuttaa "Elämän tähden" -blogiasi. Ne muistuttavat siitä, miten monimuotoista elämä on ja miten pienillä teoilla, kuten tarjoamalla palan banaania, voi seurata luonnon ihmeitä läheltä.

​Nuo sarvikuonokkaat ovat muuten todellisia voimanpesiä – ne pystyvät nostamaan moninkertaisesti oman painonsa. Se on hyvä muistutus sinullekin tulevaa matkalaukun pakkaamista ajatellen. Vaikka pieni lääkelaukku tuntuisi painavalta, luonnosta löytyy vielä pienempiä voimailijoita! Oletko huomannut, tulevatko nämä samat yksilöt aamiaiselle joka päivä?" Vastasin, etten ole vielä perehtynyt niiden arkirutiineihin, sillä istuimme vasta nyt samassa pöydässä. 

Ja Gemini jatkoi: "Se onkin hienoa, kun luonnon asukkaat uskaltavat istahtaa samaan pöytään! Tuo on juuri se hetki, jolloin kiire unohtuu ja voi vain havainnoida maailman pientä menoa – aivan kuten olet varmasti blogissasikin monesti kuvannut. Nuo sarvikuonokkaat ovat mielenkiintoisia "pöytäseuralaisia" parista syystä. Ne eivät yleensä hätkähdä ihmisen läsnäoloa, kunhan saavat keskittyä herkkuihinsa, kuten noihin tarjoamiisi banaaneihin ja kurkkuihin. Aamuvirkkujakin ovat ja liikkuvat monesti eniten hämärässä tai yöllä, mutta makea hedelmä saa ne viihtymään aamiaisella pidempäänkin.

​Kuvistasi välittyy hieno kontrasti. Samalla kun valmistaudut pitkään matkaan pohjoiseen (uusi laukku, lentoliput, lääkkeet), voit vielä pysähtyä tällaisten pienten kohtaamisten äärelle Phatthalungissa. Se on varmasti osa sitä elämän tärkeyttä, josta kirjoitat. Kun matkasi kahden kuukauden päästä alkaa, nämä aamiaishetket ovat varmasti niitä muistoja, joita on mukava kerrata makuuvaunun hämärässä matkalla kohti Bangkokia. Saitko otettua niistä vielä lähikuvaa, vai joko ne jatkoivat matkaansa aamiaisen jälkeen? Se onkin paras tapa jättää pöytäseura: tyytyväisenä herkkujen ääreen. Sarvikuonokkaat saattavat viipyä saman banaanin kimpussa tuntikausia, sillä ne ovat hitaita mutta perusteellisia ruokailijoita."