Jos 100 vuotta sitten herrasväki ja papisto pelkäsivät Suomessa postimyynnin turmelevan kansan moraalin tilaamalla viinaa ja ehkäisyvälineitä kotiin, niin nykyään kritiikki kumpuaa aivan muista, globaaleista syistä. Suomen postimyynnin varhaiset vaiheet juontavatkin 1900-luvun alkuun, jolloin tilattiin polkupyöriä, taskunauriita, intiimituotteita ja viinaakin. Jo silloin Suomessa pystyi tosiaan tilaamaan alkoholia kotiin, mutta se vaati tiettyjen pelisääntöjen tuntemista. Tilanne oli varsin mielenkiintoinen, sillä se oli jatkuvaa kissa ja hiiri -leikkiä raittiusliikkeen ja lainsäätäjien välillä.
Ennen kieltolakia viinan myyntiä säädeltiin kaupunkikohtaisesti. Monissa kaupungeissa oli vähittäismyyntiyhtiöitä, Alkon kaukaisia edeltäjiä, joilta saattoi tilata tuotteita. Tilaukset tehtiin usein kirjeitse tai sähkösanomalla ja alkoholi lähetettiin asiakkaalle tyypillisesti postiennakolla tai rahtina junalla/laivalla. Koska maaseudulla viinan myynti oli usein kiellettyä tai erittäin rajoitettua, postitilaukset kaupungeista olivat monelle ainoa keino saada "virallista" alkoholia ilman omaa pontikkapannua. Kun sääntely kiristyi 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana, syntyi harmaita markkinoita. Joillakin viinakauppiailla oli asiamiehiä, jotka keräsivät tilauksia kylissä ja hoitivat logistiikan. Paketteja ei aina merkitty viinaksi. Niitä saatettiin lähettää lääkkeinä tai muuna kauppatavarana tarkastusten välttämiseksi. Muistan samantapaisen ilmiön lehtien osalta 60-luvulta, kun Raton ja Jallun kaltasia lehtiä voi tilata kotiin huomioita herättämättä ruskeaan paperiin, pussiin tai kirjekuoreen pakattuna.
Vaikka nykyään postimyyntiviina tuntuu modernilta ilmiöltä, se oli 1900-luvun alun Suomessa arkipäivää – joskin myös moraalisen paheksunnan kohde. Raittiusliike piti postin kautta kulkevaa viinaa suurena uhkana, koska se toi alkoholin suoraan koteihin ohi paikallisen kontrollin. Sitä en oikein tiedä kenen paheksunnan kohteena tai mistä syystä erotiikkaan viittaavat julkaisut piti tarvittaessa toimittaa huomiota herättämättä.
1900-luvun alun postimyynti oli aikansa "Amazon", joka toi modernin maailman ihmeet keskelle korpea. Polkupyörien, kellojen, viinan ja intiimituotteiden lisäksi kuvastoissa oli muutama kategoria, jotka olivat todellisia myyntihittejä ja muuttivat suomalaisten arkea pysyvästi. Tämän varsinkin Anttilan postimyynnin muistavat tietävät.
Polkupyörä oli itse asiassa yksi 1900-luvun alun suurimmista mullistajista. Se oli aikansa "high-tech-laite", jonka tilaaminen luettelosta oli monelle suomalaiselle elämän suurin hankinta heti talon jälkeen. Polkupyörä muutti suomalaisten elämän. Se antoi maaseudun nuorisolle vapauden liikkua naapurikyliin ja tansseihin, ja työläisille mahdollisuuden asua kauempana tehtaista. Erityisesti naisille polkupyörä oli emansipaation väline. Se vaati käytännöllisempiä vaatteita, kuten lyhyempiä helmoja tai jopa housuja ja mahdollisti liikkumisen ilman saattajaa. Luetteloista katsottiin uusimmat keksinnöt, kuten "vapaanapa" joka mahdollisti rullaamisen polkematta tai kumirenkaat, jotka korvasivat aiemmat kovat täyskumit.
Postimyynnistä on myös ostettu koko sen historian ajan kelloja. Ennen rannekelloja jokaisen miehen piti omistaa kunnon taskukello (nauris). Sanontana "nauris" liittyi usein nimenomaan miehen statukseen. Kun mies veti "nauriin" liivin taskusta ja napsautti kannen auki, se oli merkki siitä, että hän oli ajan tasalla ja asioista perillä. Tuon ajan taskukellot olivat huomattavasti paksumpia ja pyöreämpiä kuin nykyiset sirot kellot. Ne olivat usein molemmin puolin pullottavia, mikä toi mieleen perinteisen pyöreän nauriin. Kun kello oli taskussa, se teki kankaaseen samanlaisen möykyn kuin jos siellä olisi ollut pieni juures.
Siinä missä länsimaissa verkkokauppa on usein yltäkylläisyyden maksimointia, Thaimaan maaseudun kaltaisissa paikoissa se on saavutettavuuden ja jopa selviytymisen työkalu – aivan kuten se oli Suomen syrjäseuduilla 100 vuotta sitten. Thaimaan maaseudulla postimyynnillä (Lazada, Shopee ja paikalliset toimijat) on nykyään rooli, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon Suomen historiallista tilannetta. Suomen korvessa 1900-luvun alussa lähimpään kaupunkiin saattoi olla päivien matka hevosella. Thaimaan maaseudulla maantieteellinen etäisyys isoon ostoskeskukseen voi olla lyhyempi, mutta logistinen kynnys on silti korkea. Postimyynti tuo laadukkaat työkalut, varaosat ja erikoistarvikkeet suoraan kotiovelle, ilman että tarvitsee lähteä ruuhkaiseen Bangkokiin tai provinssikeskukseen.
Siinä missä kaupunkilainen tilaa "jotain kivaa" ajankulukseen, maaseudulla tilaukset liittyivät usein myös elinkeinoon ja arjen pyörittämiseen. Aurinkopumput, lannoitteet tai pienkoneiden osat ja laadukkaat kodinkoneet, joita paikallinen pikkukauppa ei myy. Tämä vastaa täysin sitä, miten suomalainen torpparikin tilasi aikoinaan elintärkeän ompelukoneen tai kauramyllyn.
Thaimaan maaseudun postimyynti on itse asiassa tasa-arvotekijä. Se antaa maaseudun asukkaalle saman kulutusvoiman ja pääsyn tuotteiden äärelle kuin mitä pääkaupungin eliitillä on. Se vähentää "syrjäkylän ja keskuksen" välistä kuilua, mikä on globaalisti yksi suurimmista syrjäytymisen syistä. Voisikin sanoa, että asun kahdessa eri "ajassa". Suomessa näemme verkkokaupan ongelmat (liikaa kaikkea), mutta Thaimaassa näemme lisäksi sen alkuperäisen siunauksen. Vihdoinkin saamme sen, mitä tarvitsemme. Tämän huomasin erityisen selvästi, kun ostimme Lazadan nettimyynnistä ilmalämpöpumpun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti