Kirjaprojektini

Monta vuotta olen kehotitellyt ja jalostanut ajatusta paperimuotoisesta, jonkinlaisesta omaan tai muiden elämään liittyvistä tosiasioista tai mielikuvituskirjasta. Aika montakin, tyystin erilaista aihiota on ja on ollut mukana. Niiden joukossa dekkarikin tai jännityskirja "Väärin tuomittu", jossa syylliseksi lavastettu poliisi joutuu vuosiksi vankilaan käsittämättä sitä itse lainkaan. Syyt tiesi vain väärin tuomitulle käytännössä täysin vieras mies, jonka vaimoon vankilaan joutunut oli sekaantunut sopimattomalla tavalla.

Toinen keskeneräisyys on työnimellä "Väärien valintojen asiantuntija". Vuoden jokaisena päivänä keräsin 5000 blogin arkistosta tarinoita ja kirjoitin uusia saadakseni sullottua eletystä elämästä ja itselleni mielenkiintoisista aiheista jotain yhdeksi, monisatasivuiseksi kirjaksi. Vuoden jokaisena päivänä tarinaa eli tutusta ystäväksi muuttunut kielenkorjaaja Tiina Hokkanen-Oja. Hän korjasi kieltä, oikeinkirjoitusta ja sanojen käyttöäni.

Kolmas keskeneräisyys on "Jokilaakson tarina", jonka ytimessä on Merikonttikotini Jokilaakson luonnonsuojelualueen keskellä. Aasinsiltoja rakennellen siihen riittyy vanhempieni perinnön lisäksi jännittäviäkin käänteitä. Joista yksi on alueelta savensekaista multaa kaivanut ja myynyt Kosken Antti, joka katosi ikuisiksi ajoiksi. Vain auto löytyi helsinkiläisen huoltoaseman pihasta.

Pisimmällä olen "Jormaksen joulukalenterikirjassa", jonka yli satasivuisena, yhtä monine kuvineen sain materiaaliltaan viime yönä lähes valmiiksi. Ainakin vielä kerran luen tekstin läpi ja tarkistan kuvat. Jos aion saada sen paperikirjaksi, on itseäni sen verran tuntien, tekstin ja kuvien muokkaaminen vain lopetettava jossain vaiheessa. Sitä paitsi kun kaikki on tehty ja tallessa vain kämmenenkokoisella älylaitteella, on se silmänräpäystäkin lyhyempi aika, kun tai jos kaikki katoaa.

Aivan oma lukunsa on missä muodossa teksti ja minkä laatuisena kuvat pitää olla, että kaikesta tulisi itseäni tyydyttävä kokonaisuus sisällöltään, mutta varsinkin laadullisesti. Painopaikkakin on ratkaisematta, sillä en vielä tiedä haluaisinko jonkun voivan ostaa kirjan. Myöskään lähellä elämääni ei ole yhtäkään suomenkielen taitoista lasta, jonka kanssa kirjan edes kerran lukisin. Leluilla lähes kyllästyttämiä lapsia kylläkin on Thaikotikulmani jä sydämeni pullollaan. Puuttuu siis enää kirja ja lasten suomenkieli.

Kun tein Väärien valintojen asiantuntija -kirjaa, oli tulevaisuus ja sen ainut lukija tiedossa, sillä luulin olevani Filippiinien Olongapon kaupungissa kasvavan Little Jorma Goza Soinin biologinen isä, jota olen syntymätodistuksessa. Tosiasioiden selvittyä putosin henkisesti niin syvään ja synkkään rotkoon, etten ollut päästä​ ylös. Sieltä minut kiskoi ja auttoi ihmisten ilmoille Leena ymmärtämättä itsekään kuinka paljon ihmiselämää suuremman työn hän teki.