Elämän suojelua elämän tähden

Ajattelen, että kaikki elämä on tavalla tai toisella suojelemisen arvoista, vaikka ymmärrän myös esimerkiksi niin sanotut rottien hävitystalkoot alkuunlaittokuntani Tuusulan Riihikalliossa, jonka vieressä vietin lapsuuteni ja nuoruuteni. Kerran luin ulkomaan saaresta, jossa kissayhdyskunta oli ihmisten toimesta päässyt pursuamaan niin suureksi, että saarelta olivat käytännössä hävinneet kaikki linnut. Kun ihminen sitten viimein päätyi siivoamaan saarelle aiheuttamansa luonnon epätasapainon, palasi monipuolinen lintumaailma muutamassa vuodessa.

Ehkä olemmekin kaikista elävistä kaikkein sopeutumattomin. Vaikkemme kykene koskaan päättämään kaikkea elämää maailmankaikkeudesta, saatamme onnistua nitistämään oman rotumme sukupuuttoon. Luomakunnan kruununa itseään pitävän täytyy mielestään olla jokapaikassa säätämässä. Että olen kaikessa viisaudessa ja tyhmyydessä maailman napa. Ei ole kovin montaa kasvia tai eläintä, joka olisi kaikkien mieleen. Jopa maan matosella on inhoajansa ja nokkosella hävittäjänsä, vaikka senkin voi pyöräyttää pannulla tehdessään munakokkelia tai vaikka surauttaa blenderillä smoothien joukkoon.

Tekemisillä ja tekemättä jättämisillä osallistun itsekin luonnnon pelastamistalkoisiin, jonka tarve on pääosin ihmisen itsensä synnyttämää. Olemme esimerkiksi yksipuolistaneet ison osan Suomen sekametsistä talousmetsiksi rahan kiilto silmissä puhumalla vihreästä kullasta. Kun metsä menettää monipuolisuutensa, se ei pysty enää suojelemaan itseään ja kaiken maailman siipeilijät ja muut öttiäiset saavat liikaa jalansijaa tartuttaen puihin monia tauteja. Niitä sitten hävitämme vuositolkulla monin myrkyin. 

Pari päivää sitten kirjoitin Ecosian hakupalveluohjelmasta, jonka kautta haetun nettisivun jokaisella aukaisulla suojellaan luontoa ja istutetaan puita. Viereisessä kuvassa on muun muassa tämän aamun istutustilanne. Ecosia on tuonut nettikäyttööni uuden mausteenkin, sillä se käyttää etsimiseen Googlen sijaan muita hakukoneita. Joten tuloksetkin ovat välillä hieman toisen- ja uudenlaisia. Olen löytänyt itsenikin tekemässä vuosikymeniä sitten jotain, jotka olisin muuten iäksi kadottanut.

Eniten fyysistä luonnonsuojelutyötä teen perustamallamme Jokilaakson luonnonsuojelualueella tekemättä mitään tai mahdollisimman vähän. Toistaiseksi siellä ovat saaneet viettää turvallista elämää kaikki kasvit ja eläimet lupiinista karhunköynnökseen ja supikoirista vapaisiin kaneihin. Villiminkkikin siellä saattaa vilahtaa. Jokainen etsintäkuulutettu lainsuojaton kasvi tai eläin muistuttaa minua omista vuosista lain laveamalla puolella.

Vaikka olenkin suht tyytyväinen monen lajin elämän kunnioittamiseen, kirittävää ja korjattavaakin on. Muistan, kun Linkola sanoi, että hän ei esimerkiksi käsivarreltaan nitistä hyttystä, vaan pyyhkäisee pois. Kun omalle iholleni tulee tuleva äitihyttynen veriaterialle saadakseen ravintoa tuleville lapsilleen, lähtee usein henki ajatusta nopeammin. Vaikka tiedän, että siinä saattoi mennä myös pihapöntön kirjosiepon poikasilta osa-ateria. Linnunruuaksi elämisen tarkoituksen lisäksi en tiedä muista mahdollisista hyttysviroista mitään.

Ehkä yksi luonnon suurimmista ihmeistä on yrittää käsittää kuinka puolen tai metrin lumikinokset ja 30 asteen pakkaset eivät kykene nitistämään elämää. Joka puhkeaa uuteen, monipuoliseen loistoonsa Suomessa jokainen kevät. Muistan ja taisin kerran kirjoittaakin, kun kevään pensaan oksat häiritsivät sillanpielen roska-astian kannen avaamista. Joten yhtenä aamuna tein oksasaksilla tilaa jätteiden laitolle. Sen jälkeen surin monena aamuna ohi kulkiessani Ison tien varteen postilastikolle, ja vielä vuosienkin kuluttua tätä kirjoittessani, muistaessani kuinka hangelle heittämäni oksat halusivat jatkaa elämäänsä tekemällä pajunkissoja.