Eräänkin kerran olen odottanut joukkoliikenneasemalla lähtöä milloin minnekin.
Ensimmäinen oma pyörä Thaimaassa oli Honda Phantom, joka jatkaa elämää Kaimani kodissa.
Ja kallein ikinä on ollut Harley Davidson, väriltään Black Tempest, jonka koti on nykyisin Arkista elämää Rautiaisen asuinhuoneiden alla.
Päiviksen ja vähän minunkin pyörä on hänen uutena hankkima Honda Zoomer, jonka koti on Pattayan Jomtienilla.
Joukkoliikenne on tullut tutuksi lavatakseissa, busseissa ja raiteilla Bangkokin Skytraineja myöten sekä veneissä, laivoissa ja lentokoneissa.
Sadekauden aikaan kotitieni toimii myös lasten vesileikkien ja uimaharjoittelun paikkana.
Sianinlahden toisella rannalla kävin Morakotin kanssa tutustumassa suomalaisuuteen.
Nykyisin kuljen Suomessa usein paikasta toiseen sinisestä Merikonttikodista hopeanharmaalla Vanha rouva Avensiksella, jossa silloin tällöin myös yövyn.
Joskus elon keskellä uni vie voiton paikasta riippumatta. Vaikka kesken Itä-Suomen ystävävierailun.
Kissat ovat valloittaneet osan sydämestäni uudelleen.
Jos en viime kesänä olisi mennyt silmäleikkaukseen, ei virkavalta olisi enää uusinut ajolupaani.
Välillä on osaomistuskoira Niilon kanssa nautittu merellä veneajelustakin.
PeeceeX:n tuulilasin alareunassa on Malesian rekisterikilpi muistona ulkomailta ulkomaille tehdystä moottoripyörämatkasta.
Thaikotitietäni tarvitsee ja käyttää ihmisten lisäksi moni muukin.
Loppuun laitan eri kuvana muiston Koh Changin moottoripyörämatkasta, jos sillä välttäisin Facebookin mielivaltaisen sensuurin. Kuvasta näkee senkin muiston, että vasen olkapääni on alempana pudottuani Jesse hevosemme selästä. Jonka seurauksena solisluu katkesi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti