Toissapäiväisessä blogissani sivusin ehkä parasta työpaikkaani ikinä. Hoechst Fennicaa ei kuitenkaan enää ole kuin muistoissa ja ehkä historian lehdillä jossain. Tiloissa toimii nykyisin ainakin Tuusulan Yrityskeskus. Silloin niin hienon työyhteisön työkaveritkin ovat kadonneet kuka minnekin.
Myös yhteinen pomomme, varastopäällikkö Stig Hammarberg on siirtynyt taivaallisille varastoille, enkä tainnut käydä hänen kotona koskaan. Pihassa kylläkin katsomassa ikuisuusveneprojektia. Kai ikänsä poikamiehenä eläneen Stigun kotitalo on myyty ja kunnostettu todella hienoksi. Sitäkin kävin katsomassa etsiessäni entistä esimiestäni. Nykyisin tiedän jotain vain yhden, sen ajan duunikaverin olosta ja elosta, jonka blogini innoitti muistelemaan mennyttä aikaa.
"Terve. Kirjoituksesi vei ajatukseni Hoechstiin. Opiskeluaikanani vuonna 1971 olin nelisen kuukautta varastotumpelona firmassa. Se tarjosi henkilöstölle kuljetukset Helsingin ja työpaikan välille. Käytin sitä hyväkseni, kun arkisin ennen bändin tuloa kello 17-20.30 pyöritin levyjä ja puhuin pehmeitä Hämeentiellä ravintola Canjonissa paikallisille eronneille ja karanneille. Illalla palasin julkisilla vastavihityn vaimoni luo Tuusulan Mattilan alueelle Elanto-kaupan yläkerran vuokrakämppään. "Hööstin" pihalla treenasin myös kuorma-autolla ajamista, koska henkilöauton ajokorttini oli menossa vanhaksi. Kiitos työnantajan inssi kuorma-autolla tuli suoritetuksi ja sitä ennen kirjallinen koe. Sain sen ajan termien mukaan kuorma-auton ammattiajokortin. Erikoista oli, että viisi vuotta myöhemmin korttini muuttui automaattisesti yhdistelmäajoneuvokortiksi. Ikinä en sitä tarvinnut. Luovuin siitä, kun täytin 70. Minullakin on siis vain hyvää sanottavaa ajasta, jonka vietin Stigun alaisena ja sinun työkaverinasi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti