Työtä naisten kanssa ja vuoksi

1800–1900-lukujen vaihde oli suomalaisen prostituution historiassa eräänlainen kulminaatiopiste. Seksinmyyjiä oli runsaasti, Helsingissä arviolta noin tuhat. Se oli valtava määrä 80 000 asukkaan kaupungissa. Useampi kuin joka viideskymmenes nainen myi itseään. Prostituutio rehotti ja tunnettuja bordelleja olivat esimerkiksi Eldorado, Vihreä helvetti ja London. Työstä seurasi naisille julkista häpeää ja sukupuolitauteja.

Helsingissä prostituoituja auttoi muun muassa 1905 perustettu Valkonauha-järjestö. Sen ”rautatielähetys” vastaanotti kaupunkeihin muuttavia maalaistyttöjä rautatieasemalla. Jos heidän palauttamisensa maaseudulle ei onnistunut, naisten lankeamista siveettömään elämään koetettiin ehkäistä auttamalla työnhaussa. Valkonauha-järjestön naiset vierailivat myös köyhälistön kodeissa, mitä moni piti tunkeiluna. He myös ripittivät ”langenneita naisia” järjestön toimistossa. 

Suur-Helsingin Valkonauha perustettiin vuonna 1928. Se on naistyöhön keskittynyt ja tarjoaa naisille muun muassa tuettuja asumispalveluita Helsingin Katajanokan Luotsikadulla.

Myös minun yksi päihdetyön osa liittyy Valkonauhaan, sillä Liisankoti toimi omakotitalossa Helsingin Pakilassa. Sitä korvaamaan yhdistys kaipasi nykyaikaisempia ja isompia tiloja, sillä aika oli ajanut auttamattomasti ohi. Yhdistys kääntyi Sininauhaliiton puoleen, josta heidät ohjattiin ottamaan minuun yhteyttä. 

Lupasin auttaa. Mutta Valkonauhaliitto jäsenjärjestöineen oli todella naisten valtakunta. Eikä edes jäseniksi kelpuutettu miehiä. Silti tarvitsin aseman ryhtyessäni toimeen. Huomasin mainittujen järjestöjen säännöissä porsaanreiän, sillä niissä ei ollut mainintaa, että jäsenistö valitsee keskuudestaan hallituksen. Joten he valitsivat minut Suur-Helsingin Valkonauhan hallituksen vara- ja myöhemmin puheenjohtajaksi. 

Tästä parahti Valkonauhaliitto, että nyt miehet kaappaavat Soinin johdolla koko Valkonauhan. Se lähetti jäsenjärjestöilleen mylly- tau oikeastaan paimenkirjeen sääntömuutoksen pikaisesta tarpeesta, etteivät miehet jatkossa pääsisi hallituksiin. Osa uskoi ja osa ei, joiden joukossa oli tämän tarinan Suur-Helsingin Valkonauha. Joten se sai osin avullani uudet, upeaa historiaa täynnä olevat tilat Luotsikadulta, joissa Liisankoti on tälläkin hetkellä.

Pieni, mutta merkityksellinen seikka on sekin, että en onnistunut saamaan pieniin koteihin edes minikeittiöotä. Sillä silloinen toiminnanjohtaja halusi "pakottaa" asukkaat yhteisöllisyyteen myös yhteisten ruokahetkien avulla. Silti minusta tuli hyvillä mielin "Mauri, joka oli työnsä tehnyt ja sai mennä".

Vaikka Suomen Valkonauhaliitto on toiminut yli vuosisadan naisten oikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta, ei siellä ole miehillä edelleenkään juuri jalansijaa. En myöskään ole varma missä ja milloin ovat Suomessa syntyneet Valkonauhan juuret. Sillä kerran kauan sitten luin jonkun tahon lahjoittaneen 1800-luvulla valkonauhatyöhön "keisarillisen teeastiaston".