Älytön ja älyllinen digimaailmani

Olen ollut matkapuhelinten käyttäjä koko niiden olemassaolon ajan. Ensimmäiset olivat Motorolan MicroTAC simpukkapuhelimia. Jossain alkutaipaleella joukossa oli yksi varsin isokokoinen Benefon NMT 450 -taajuudella, jonka ehdoton etu oli kuuluvuus autossa mukana kulkevan tukiaseman ansiosta.

90-luvun puolenvälin paikkeilla Nokia toi markkinoille Communicatorinsa, joka oli seuralaiseni koko sen elinkaaren ajan. Mainion laitteen tarina päätyi, kun upean suomalaisen firman visionäärit ja insinöörit luulivat kaiken viisauden istuvan omassa päässä. Joten Nokian manuaalinäppäimet jäivät kosketusnäytön jalkoihin. Eikä Comminicatoria kyennyt enää nostamaan pinnalle edes Bill Gates Microsofteineen.

Minäkään en uskonut pitkään aikaan kosketusnäyttöön ja taisinkin malleineni seilata jonkun aikaa siellä täällä. Hieman valintoja rajoitti, etten ole koskaan luopunut ääkkösistä enkä öökkösistä. Nykyisin ne taitaakin saada lähes jokaiseen laitteeseen.

Jossain vaiheessa matkapuhelin ei enää tuntunut oikealta sanalta sen muuttuessa yhä enemmän taskukokoiseksi älylaitteeksi. Sen kaikkia uusia ja uudistuvia ominaisuuksia en opi enää. Toki en niitä tarvitsekaan. Mutta aina jotain takkiin tarttuu, sillä viime viikolla oivalsin kuinka Samsungini näppäimistö muutetaan yhdellä hipaisulla thaikieliseksi. Sen löytäminen auttaa kommunikoinnissa thaikielisten kanssa. Sillä nyt he voivat kirjoittaa sanottavansa äidinkielellään laitteellani, joka kääntää sen suomeksi tai vaikka hindiksi.

Vietän melkoisesti aikaa joka päivä ja välillä öisinkin älylaitemaailmassani. Sen haitoista kerrotaan paljon, joiden joukossa myönteiset ominaisuudet eivät paljoudella loista. Silti luulen, että kun monenlaista mielen tylsistymistä vastaan voi taistella vaikka sudokuja tai ristikoita täytämällä, niin vähintään sama hyöty löytynee älylaitteen monipuolisesta käytöstä. Toki ristikoitakin täytän sillä itsekin ja pelaan muitakin älypelejä.

Älylaitteistani paras on ollut Huawei, jonka Trump upotti yrittäessään palauttaa Amerikan suuruutta. Jonka yksinapaisuus taitaa kyllä olla samaa historiaa kuin Nokian Communicator. Maailmasta on tullut moninapainen, joista Kiina, muu Aasia ja Intia sekä tulevaisuudessa myös Afrikka haluavat osansa. Ehkä Australia haluaa olla jatkossakin irti maailman politiikasta ja kärhämistä, Euroopan yskiessä EU:n byrokratiansa kanssa. Venäjä on älymaailman kummajainen, joka ei taida hiipua edes Putinin vallanhimoon. Tässä isojen joukossa monen pienen maan osa on Suomen lailla vain vikistä. Mutta pienillä älylaitteillamme voimme olla kielenkääntäjineen kaikki tasavertaisina parantamassa maailmaa.