Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 4. syyskuuta 2025

30-vuotias Ensiaskel

Yli 30 vuotta sitten oli Jyväskylässä niin sanottu Inkkarikylä, jossa oli puuparakkeihin väsätty viitisenkymmentä majoitushuonetta neljän hengen soluihin. Välilä väkeä majoittui enemmän ja joskus vähemmän. Ylläpitäjä ja omistaja oli Jyväskylän vastaanottoasunnot Oy, joka taisi olla kaupungin ja Valmetin omistama firma. 

Ollessani Jyväskylän Katulähetyksen boss,  löin paikkaan näppini, sillä näin mahdollisuuden saada kadun kansalle ihmisarvoiset asumisolosuhteet. Ei kylläkään lopullisesti niihin tiloihin, vaikka niissäkin olimme monet vuodet. Mutta saimme jalkamme kaupungin oven väliin lopullisen päämäärän ollessa upouudet pienet yksiöt.

Ne myös rakensimme, joskin sijainti muuttui Halme-/Kytökadusta Kankitieksi. Syntyi Ensiaskel, jonne jokainen asunnoton ja koditon oli tervetullut pieneen minikeittiöllä ja suihkutiloilla varustettuun yksiöön.

Puitteet olivat alusta alkaen loistavat ihmisarvoiselle asumiselle, vaikka meno oli ja on toisinaan varsin villiä, kun puolensataa samantapaisesti heikoilla olevaa entistä koditonta laitetaan yhteen nippuun. Näin oli tehtävä. jotta rahoitus riitti ympärivuorokautiseen henkiökuntaan. "Tule sellaisena kuin olet. Olet tervetullut heti, kun kaikki päihteet ovat nahkapukusi sisäpuolella." Kasseissa eikä taskuissa saanut olla viinaksia tai muitakaan nupinsekoittajia.

Joillekin oma asunto oli vain läävä, lämmin paikka mihin päänsä kallistaa. Mutta jotkut tekivät viihtyisän kodin. Yksi tälläinen oli entinen nyrkkeijä, koko kaupungin tuntema Parkkulaisen Reiska, josta Risto Urrio kirjoitti inhimillisen kirjan. Ja joka vietiin piiloon, kun Englannin kuningatar Elisabet vieraili Jyväskylässä. Viimeisellä kotimatkalla Reiska paleltui voimalinjan alle. 

Tiistaina Ensiaskel vietti 30-vuotispirskeitä, jonne minutkin oli kutsuttu. Olin kovasti menossa, mutta laitoin eilisen Kuuloverkon korvatutkimuksen ja tämän päivän Tammisairaalan silmäkaihileikkauksen juhlinnan edelle, vaikka bailut ainutkertaiset olivatkin. 

Ensiaskeleesta on tämän linkin takana Ylen tekemä juttu, jossa on asiavirheitäkin. Kuten, että päihteiden tuomisiin sekä juomisiin ei huoneenvuokralaki antaisi mahdollisuuksia puuttua. Mutta antaa se, sillä se on aikoinaan niin linjattu.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Päihtyneenä tulo ja päihteitten tuonti asuntoon on tänäpäivänä käytäntö. Tämä nykyisin monissa paikoissa oleva käytäntö on palvelunostajan ja palvelun tuottajan tekemä nahkapäätös. Päihteettömät asunnot on nimellisesti sitä ja todellissudessa toisin. On valitettavaa että palveluntuottajat pakoitetaan moiseen karuselliin palvelunostajan toimesta, näkemättä sitä tosiasiaa, jossa monet päihdeongelmaiset ovat löytäneet itselleen tarkoituksen mukaisen elämän. Kun vuokrtasopimukseen kirjattiin päihteetön asuminen, se riitti ihan yhtä hyvin kuin huoneessa tupakoinnin kielto. Vukralaisyhdistyksen laki mies itse sanoi, että kun vuokralaine kirjoittaa kyseisen vuokrasopimuksen, hän itse luopuu itselleen kuuluvista oikeuksista.

For life kirjoitti...

Nimettömät kommentoijat ovat jotain joihin en hevin vastaile 🤬