Olenko asunut Keski- vai Etelä-Tuusulassa?

40-luvun lopulla vanhempani kaivoivat synnyinkotini perustuksia nykyisen Korpintien varteen. Silloin olin olemassa vain äitini ja isäni unelmissa ja tulevaan kotiini johti kapeahko hiekkatie vanhalta Tuusulantieltä. Joka myöhemmin päällystettiin paikan päällä tehdyillä betonilaatoilla. Sen tienhaarassa oli postilaatikkomme. 

Sieltä noudin lapsena usein aamuisin sanomalehden saksanpaimenkoira Jerin kanssa. Välillä jonkun sadan metrin matkalle katosi aviisista iso osa. Isän ottaessa portailla uutisia vastaan, oli hampaiden välissä vain epämääinen mytty paperia.

Kerran tarinoidessaan isäni kertoi, että kotimme on Haukkaniemessä. Haukkamäkeä ei ollut, joten siitä ei puhuttukaan. Sen paikalla oli Tuusulanjoelle ja Ruotsinkylään pikku polkuja mustikkametsissä, jokunen pelto sekä pieni lampi. Siinä luistelimme talvisin ja keväisin leikimme lumien sulaessa jäälautoilla. Ja tulimme kotiin märkinä kuin uitetut koirat. Joskus palkkioksi sain keittiön ovipielen koivurisusta kintuille ja persuksille.

Vanha kansa puhui myös Haukkasaaresta, jota ihmettelin monesti. Mikä ihmeen saari ja missä, mietin itsekseni ja isälle. Joka sanoi, että totta se lienee ja kotimme on voitu rakentaa sen entiselle rannalle. Sillä perustuksia kaivaessaan hän oli löytänyt mudasta veneenkiinnityspaalun renkaineen. Kotini vieressä sijaitsi pikku kukkulalla Salmisen maalaistalo, joka hyvinkin oli voitu pystyttää entiselle saarelle. Muistan sieltä iäkkään pariskunnan kanoineen, sillä he antoivat minulle hiirten syömän keksipaketin, jota äiti ei antanut syödä. 

Kun olin pieni, ei puhuttu juurikaan Riihikalliosta, vaan Perä-Hyrylästä, josta en juuri muuta muista kuin jäätelökioskin, kun sain palkkioksi yhteiskouluun pääsemisestä syödä siellä niin monta jäätelötötteröä kuin kerralla jaksoin.

Sekin oli mielenkiintoista, että pääkaupungista tultaessa ensin oli Perä-Hyrylä sen takana vasta Hyrylä. Samainen vanha kansa sanoi: "Juuri niin, sillä aikoinaan ei Helsingistä tultu tietä myöten kylälle, vaan junalla Keravalle ja sieltä vossikalla tai muulla hevos- ja myöhemmin autokyydeillä Hyrylään, jonka takana oli Perä-Hyrylä.

Riihikalliolaiset asuivat siis ennen Perä-Hyrylässä. Venytetyllä maantiedolla sen voi sanoa juuri ja juuri olevan Keski-Tuusulan eteläisillä laitamailla tai Etelä-Tuusulan pohjoisella reunalla. Hyrylästä ei voi oikeastaan sanoa kumpaakaan.