Kun pysähtyy ajattelemaan, voi sanoituksista löytää taianomaista tunnetta ja syvyyttä

"Katso ulos, näätkö sen, toiset tappaa toisiaan. Alla veristen vaatteiden, loiset tappaa loisiaan. Ole minulle ihminen, kun toiset tappaa toisiaan. Rakasta minua, minä rakastan sinua. Ja sinä hymyilet ja katsot noin. Viet minut aamuun uuteen. Kuin kevään ensimmäiseen sateeseen. Sinun sieluusi kiinni päästä voin. Viet meidät tulevaisuuteen. Ja jonakin aamuna ennen sarastusta huomaat, että musta aurinko nousee."

Lainaamani pätkä on Juice Leskisen yhdestä tunnetuimmasta kappaleesta "Musta aurinko nousee". Hän kertoi työstäneensä tekstiä peräti yhdeksän vuotta. Juice Leskisen elämään kuului auttamattomasti alkoholi ja tupakka. Hän piti tuotantoaan ruumistaan arvokkaampana ja boheemit elämäntavat veivät vuosien varrella taiteilijan terveyden. Hän sairasti mm. munuaisten vajaatoimintaa, maksakirroosia ja diabetestä. Juicen elämänfilosofiaan kuului, ettei elämää eletä säästöliekillä. Viimeiset sanat vaimolle olivat: "Anna viiniä". 

Merikonttikotimme seinällä on taiteilija Mikhail Siimeksen ja Jorma Lehikoisen
antama taulu "Asetelma enkelin kanssa". 

Jotain perimmäistä samaa oli Vesku Loirissa, sillä hänenkin elämän yksi merkittävimmistä suunnannäyttäjistä oli alkoholi. Muistelen lukeneeni, että molemmat kieltäytyivät loppusuoralla hoidoista. Vesku taisi sanoa haluavansa "luomukuoleman".

Elokuun yhdeksäntenä päivänä Vesku veti henkäykset viimeiseksi jääneestä sikarista. Hänen lapsuudenystävänsä Jorma ”Nona” Alvesalo työnsi pyörätuolilla Veskun tupakkapaikalle ja takaisin huoneeseen. Vuoteeseen päästyään Vesku tarttui ystäväänsä kädestä: "Kiitos tästä päivästä, Nona." Huoneesta lähtiessään Nona katsoi miestä, joka jaksoi vielä vilkuttaa hauraasti. Molemmat tiesivät, että Vesku Loiri kävi levolle viimeistä kertaa. Hoitajat eivät illalla häirinneet unta ja aamulla hän oli nukkunut pois.

Olen löytänyt kevyen musiikin laulujen sanoitusten sisällöt vasta elämäni leppoistamisjaksolla, vaikka jo nuoremman miehen juomavuosina itkin niiden mukana. Oli ne tehty huuruisessa elämässä tai ei. 

Yksi suurista on Helismaa, jonka sanoitukseen on tunteikasta päättää tämänkertainen blogikirjoitus. "Aurinko laskee länteen" on Repen viimeinen, eikä hän ehtinyt kuulla valmista esitystä. Sitä kuunnellessani ajattelen hänen tehneen sen lähtölaulukseen:

"Aamulla aurinko nousi taivaani kirkasten. Purppurapilvissä sousi täyttymys unelmien. Nyt aurinko laskee länteen. Saapunut ilta jo on. Aurinko laskee länteen. Aurinko rakkaudeton. Uskonut illan en koskaan saapuvan äkkiä näin. Kunnes näin sinisen linnun. Lentävän etelää päin. Näin sen ja ymmärsin sen. Poissa aika on rakkauden. Kun aurinko laskee länteen. Onneni auringon luulin taivaalle seisahtuneen. Kunnes näin sammuvan välkkeen. Kuohussa tulisen veen. Näin sen ja ymmärsin sen. Poissa aika on rakkauden. Kun aurinko laskee länteen. Kun aurinko laskee länteen."