Mennyttä muistellen

Päivää ja kahta yli 13 vuotta sitten minulla oli poikani syntymäpäivä ja surupäivä, sillä silloin oli ensimmäisen vaimoni hautajaiset. Sinne menin kutsulla: "Enhän voi estääkään sinua tulemasta".  Liisan saattomatkasta kirjoitin silloin näin.

Paljon myöhemmin päättyi myös Päiviksen ja minun noin 10-vuotinen taival, joka vei mennessään yhteisen kirjoittamisen. Mutta ennen oli ennen ja päivälleen 13 vuotta sitten Päivis kirjoitti keväästä näin: 

Menneiden aikojen surujen ja ilojen epäsovinnainenkin penkominen on helppoa ja mielenkiintoista. Sillä blogimme etusivun reunassa on Translate/Kääntäjä-linkki, jota klikkaamalla voi tekstin kääntää vaikka kiinan kielelle. Ehkä se näkyy kaikilla laitteilla. Sitten on Tunnisteet-palkki, jota varsinkin Päivis käytti laittamalla sinne kirjoittamastaan avainsanan tai ueammankin. Kolmas on Blogi-arkisto, jossa taitavat olla lähes kaikki kirjoituksemme aivan alkua lukuunottamatta. 

Joskus yön hiljaisuudessa innostun matkaamaan ajassa taaksepäin, klikkailen arkiston kuukaisia ja tunnistesanoja. Nauran ja itken sekä hymyilen ja kyynelehdin eläen elettyä uudelleen. Se on mukavaa, tunteikasta ja opettavaistakin sekä tähän hetkeen tai tulevaisuuteen syvyyttä antavaa.

Vaikka elämä on ainutkertainen, elän sitä uudelleen tavalla ja toisella. Vaikkapa korvien välin muistojen ullakkoa penkomalla. Ehkä siksikin siellä on monenkirjavan muistin erilaiset lokerot ja piilopaikat. On joitakin, jotka toivoisimme voivamme pitää kirkkaina mielessä ja niitä, joita ainakin nuorempana toivoin voivani unohtaa. Mutta aika on kullannut ja kultaa yhä lähes kaikkea muistamisen ja muistelemisen arvoisiksi, vaikka välillä harmittaa sekä sattuukin aika ja monella tavalla.