Kotikuntani ei osaa puhaltaa yhteiseen hiileen

Vuonna 1924 Kerava erotettiin Tuusulasta omaksi kauppalakseen. Tällöin sen asukasluku oli noin 3 000. Alkujaan siihen kuului myös osa Korson alueesta, jonka rautatieasemakin sijaitsi kauppalan alueella. Vuonna 1954 koko Korso kuitenkin liitettiin silloiseen Helsingin maalaiskuntaan. 

Samoihin aikoihin kun Kerava erosi Tuusulasta, järven­pääläisetkin ehdottivat Järvenpään kunnan perustamista. Johon olisivat kuuluneet myös Tuomala, Nummenkylä ja Kellokoski, mutta ministeriön asettama selvitys­mies hylkäsi ehdotuksen. Kun Järvenpäästä kuitenkin viimein tuli kaupunki, olin sen kaduilla juhlimassa tapahtumaa. 

Synnyin- ja kotikuntani ikä lasketaan vuodesta 1643, jolloin perustettiin Tuusulan kappeliseurakunta. Ennen sen perustamista enemmistö tuusulalaisista kuului Sipoon seurakuntaan. Tuusulan kappeliin liitettiin perustamisen yhteydessä myös osia Helsingin pitäjästä esimerkiksi Ruotsinkylä ja tietenkin Myllykylä sekä kai Hyrylä ja osa Nurmijärvestä. Tuusulan alueella asui 1600-luvun alkupuolella noin 600 henkeä.

Ehkä Tuusulassa on verenperintönä eroaminen ja erottaminen tavalla tai toisella. Vaikka Suur-Tuusulasta nykyisinkin puhutaan, viime vuosikymmeninä on keskitytty kunnanosien erottamisten tai liittämisten sijaan enemmän valittujen virka- tai luottamusteiden torppaamiseen. Oli sitten kyseessä kunnanjohtaja, pormestari tai joku muu. 

Kylän raitilla kulkeva, kansan suusta siepattu historia kertoo, että kun valtuutettujen vähemmistö ei päässyt kunnanjohtajasta muuten eroon, piti lopettaa koko toimi sekä korvata operatiivinen johtaja luottamushenkilöllä. Tätä rulettia pyörittämään tarvittiin pari apulaispormestariakin.

Kävi vähän samantapaisesti kuin niin ikään yhtä suuren, kolmen kylän Jyväskylän maalaiskunnassa. Jossa kahden kylän valtuutetut äänineen pitivät huolen, ettei kolmaskaan saanut jäähallia. Kunnes päätettiin rakentaa joka kylään halli. 

Nyt Tuusula sitten päätti testata pääseekö pormestarista helpommin eroon tai ainakin pestiä lopettamatta kuin kunnanjohtajasta ja passitti Ikkelän kilometritehtaalle kolme viikkoa aiemmin kuin homma olisi loppunut muutenkin.

Jokuhan tässä haisee kaltaiseni yksinkertaisenkin äänestäjän lättänokkaan, sillä kyse ei ollut edes laittomuuksista, vaan luottamuspulasta, jossa osin omatkin koirat purivat. Jonka senkin voi ymmärtää monin tavoin, mutta myös kansankielellä. Kun itse valitsemamme rakkikoirat eivät saaneet Kallea hyppäämään pää edellä kaivoon, eikä suostunut tai osannut olla edes valtuutettujen narri tai tarpeeksi sylikoira, totesi koiralauma, että pormestari saa mennä. Viimeisen sanan taitaa kuitenkin sanoa oikeus. Joten soppa kiehunee edelleen ainakin vuoden, kaksi saaden uusia mausteita ja hämmentäjiä. 

Erottamiseen johtaneessa aloitteessa sanotaan muun muassa, että Kalle Ikkelä on ”kaventanut luottamushenkilöiden mahdollisuuksia päätöksenteossa”. Valta ei ole joku taivaalla sinne tänne tuulten mukana kulkeva pilvi. Vaan päätyy sille kuka sen pystyy pitämään.

Mutta ei niin mitätöntä tointa, etteikö se jonkun hattuun nousisi. Silloin ei näköjään  paina valtakirjan antajien tahto, sillä Tuusulan pormestari nauttii kuntalaisten luottamusta. Näin kävi eilen väliaikaisessa valtuustosalissa. Valtuutetut eivät pystyneet eivätkä ymmärtäneet kasvaa tehtäviensa tasolle, joten he päättivät pudottaa Ikkelän omalle tasolleen. Se on heidän käsityksensä farssinomaisesta vallankäytöstä. 

Aivan oma osansa on kaikella sillä mikä on veran alla ja josta en tiedä mitään. Sekä kotimaisella kansanhuvilla, jota sanotaan kateudeksi. En ole kenenkään talutushihnassa kulkeva äänestäjä enkä talutettava puudeli. Vaikka hihnassa kulkeva pormestariperheen kani onkin käynyt kotonani Jokilaaksossa kesän apilalounaalla. Tervetuloa siis uudelleen ihmispalvelijoiden kanssa. 

Ensi perjantaina olen ¾ vuosisadan ikäinen. Ja päivä päivältä loivaliikkeisempi äijänköriläs, jonka mielen kulmikkuus ei vuosien myötä näytä kuitenkaan hiipuvan. Arvostan pormestarimme selkärankaisuutta, sillä lierojakin tunnen. Heitä, joiden selkäranka on sentin palasina ja jotka valuisivat asfaltille, jos kengänpohjassa olisi reikä.