Välillä jään kylänraitilla suustani kiinni tuttujen ja ventovieraidenkin kanssa. Ilmeisesti olen melkoinen keskustelukumppani, kun yhtenä päivänä puolituttu sanoi tuntevansa yhden, joka on vielä minuakin kovempi puhumaan. Puhetulvaa ei vähennä, että olen puolet ajasta Aasiassa seuduilla, joissa suomalaisiin törmää ainoastaan aniharvoin tai joillakin yhteisillä matkoilla. Vielä harvemmin käy Thaikodissamme äidinkieleni taitoisia. Joten puhesanavarastoon jää paljon sanoja käyttämättä. Tätä yli äyräiden täyttynyttä sammiota tyhjennän kesällä ja sen molemmin puolin Suomessa, sillä Jokilaaksoakin asustan ilman kieltäni taitavaa seuraa. Morakot osaa sanoa "herkullista" ja "etana" sekä jonkun muunkin sanan, jotka olen itse tilapäisesti unohtanut 🤣.
Onkin oikein mukavaa, kun hän tulee kesäkuussa paria päivää vaille kolmeksi kuukaudeksi Suomikotiimme. Vaikka taitaakin porhaltaa mustikkametsässä ison ajan. Ja toisen mokoman pihan kodassa päivän saalistaan yömyöhään siivoten. Jotta metsämarjat ovat seuraavana aamuna odottamassa ostajia ja syöjiä jossain toripöydän tapaisella.Jo pari, kolme päivää minua oli vaivannut jostain syystä Royal-suklaan himo, vaikkei se Siestan ja Dacapon mittoihin ole koskaan suosikeissani yltänytkään. Niinpä lähdin hopeanharmaan, vanha rouva Avensiksen kuljettamana nujertamaan kuninkaallista makeankaipuutani S-market Tuusulaan.
Pihamaalla törmäsin lapsuudesta saakka tuntemaani pariskuntaan, josta kauniimpi osa, Pipa (meniköhän oikein?) sanoi, että onnea kihlauksen johdosta. Tuntui oikein mukavalta. Sekä se, että hän sanoi lukevansa blogini joka päivä. Sitten Maken (meniköhän oikein?) rouva jatkoi, että nyt tuot Tatan näytille, sillä kaksi vuotta sitten kävelitte vaan ohi. Sorry sorry 🙏.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti