Veroja ja sen luonteisia maksuja kerättiin Suomessa vuonna 2024 yhteensä reilut 116 miljardia euroa. Niitä ja pakollisia sosiaaliturvamaksuja keräävät valtio, kunnat ja sosiaaliturvarahastot. Lisäksi Suomessa kerätään Euroopan unionille tilitettäviä rahoja. Kun tämän kaiken jakaa valtakuntamme asukkaiden määrällä, on se liki 20 000 euroa vuosi per lärvi vastasyntyneet mukaan lukien. Jos laskin oikein, siitä voi itse kukin pohtia onko kotimaan väkisin keräämät maksut hintansa väärti. Sillä valtio ei taida laittaa esimerkiksi ropoakaan työeläkkeeni maksamiseen. Vaan ottaa sen sijaan siitäkin arkkuun tai uurnaan saakka rouhevan osan.
 |
| Thaimaalainen verokarhu suomalaisella petankkipelipaikalla |
Kun työelämässä ynnäsin maksamani verot kirkollis- ja kunnalliveroineen, pakolliset vakuutusmaksut työeläke- ja sairausvakuutuksineen sekä omaisuus- ja liikennevakuutukset, jäi elämiseen hauskan- ja murheenpitoineen reippaasti alle puolet palkasta, jonka voin kyllä perustellusti katsoa ansainneeni bruttona.
Luulisi, että tässä on kaikkea muuta kuin ystävälliselle verokarhulle yllin kyllin ja liikaakin. Mutta ei. Kun sitten hankin kaupasta jonkun tuotteen tai yrityksestä palvelun, lyö verokarhu ylipitkät, leikkaamattomat kyntensä siihenkin sanoen, että maksapa vielä reipas 25 prosentia arvonlisäveroa. Kun tästä kaikesta tietoisena ja kokeneena sanon autoni öljynvaihtajalle, joka hänkin maksattaa työstään, öljystä, suodattimista ja tiivisteistä maksamansa veron asiakkaallaan, että en tarvitse kuittia, saattaa huollon hinta pudota neljäsosan.
Vaikka ymmärränkin, että järjestäytynyt yhteiskunta tarvitsee rahaa, en koe pimeän työn ostamisesta syyllisyyttä. Vaan aitoa vahingoniloa, jos ahne karhu apunaan loppupelissä vouti ulosottoineen, jää kerrankin nuolemaan näppejään ilman hunajaa. Sillä vaikka kansanviisaus sanoo, että lypsävää lehmää ei kannata tappaa, ei se koske valtion nallea. Vaan se kaluaa vielä vainajan raadollakin tai tonkii tuhkakasaa perintöveroineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti