Ihminen on luonnon pahin tuholainen

Viileään ilmastoon sopeutuneet linnut ja perhoset ovat vaarassa vähentyä Suomessa nopeasti, ilmenee Helsingin yliopiston tutkimuksesta. Esimerkki kylmään sopeutuneista linnuista on riekko. Suomen luonto on muuttunut merkittävästi 30 vuoden aikana. Tutkimus osoitti, että lintujen ja perhosten kohdalla etenkin viileään ilmastoon sopeutuneet lajit ovat keskimäärin vähentyneet ja siirtyneet pohjoisemmaksi.

Tätä samaa tekee muukin luonto puineen ja kasveineen. Havupuiden raja esimerkiksi siirtyy yhä pohjoisemmaksi. Tilalle tulee uusiakin lehtipuulajeja, joita itse asiassa havupuutkin ovat. Niiden lehdet ovat tyypillisesti kapeita neulasia, vaikka havupuilla esiintyy myös suomumaisia ja leveämpiä lehtiä.

Oma lukunsa on muu kasvillisuus, joka myös muuttuu ja monipuolistuu, vaikka kaiken luonnosta ainoana totuutena tietävä sanookin, että jos ihminen ei kitke lupiinia eikä himalajanpalsamia, ne valtaavat koko valtakunnan. Epäilen, sanoi Sukevan vankilan sellissä Ärsi ja Jokilaakson luonnonsuojelualueella minä.

Kesäkotini uimapolulla ja vähän muuallakin kasvaa kuvan pieni kasvi, jolla on kaunis nimi, kevätlinnun silmä. En tiedä onko se kantaväkeä vai muualta tullut, mutta elintilastaan se taistelee apilan ja heinän kanssa. Kuitenkin kuten sanotaan varhaisen linnun löytävän madon, on se myös monen kevään kasvin elämän valttikortti. Karhunkierto kamppailee tilasta pajun kanssa, jonka runkoa myöten se kiipeää kesän mittaan kukkimaan mehiläisten ja muiden hunajan kerääjien iloksi. Kuten jättipalsamikin, joka yrittää ottaa niskalenkkiä maitohorsmista ja nokkosista sekä lupiini milloin mistäkin. 

Jokilaaksosta näitä inhokkimamuja ei kitke eikä surmaa muillakaan tavoin kukaan tulevaisuudessakaan, ellei yhteiskunta pakota, johon nykyinen lainsäädäntömme antaa mahdollisuuden. Siinä mielessä Elämän tähden ry:n Jokilaakson luonnonsuojelualue on ainutlaatuinen, että siellä on tilaa kaikille. Sen vihatulla kasvilla, karhunkierrolla eli elämänlangalla eli isoköynnöksellä on monta nimeä, joka on samaa sukua kuin perunamme kilpailija bataattikin.

Ihminen kaiken mahdollisen säätäjänä on outo pakkaus. Jolla on omat mamusuosikkinsa ja inhokkinsa ihmisissä, eläimissä sekä kasveissakin. Meidän mielestä mikään ei ole parhaalla mahdollisella tavalla, vaan kaikki vaatii säätöjä. Joskus tuntuu olevan vaikea käsittää, että ihmisten tekojen lisäksi ilmaston lämpeneminen surmaa luonnosta jonkun lajin tai siirtää muualle antaen tilaa jollekin uudelle.

Vaikka ei olisi mahdollisuutta matkustella sinne tänne, voi tehdä netin välityksellä opastetun mielikuvitusmatkan Saharan aavikolle ja Amazonin sademetsiin niille seuduille, joita ihminen ei ole vielä säätänyt. Vaan jättänyt luojalle sen mikä sille tai Hänelle luultavasti kuuluukin.