Elettyä ei voi kukaan muuttaa

Siitä huolimatta, vaikka joku sanoo, että kuka menneitä muistelee ja varsinkin toistelee, on menneisyytensä vanki, teen niin. Sillä se lienee ainut pysyvä, johon voi muuttaa vain suhtautumista.

Kun aikoinaan hankin sisarosuudet äitini ja isäni rakentamasta synnyinkodistani Liisan kanssa, ajettelin, etten luovu siitä koskaan ja sukuni jatkaa siitä mihin se tahtoani kuunnellen jää. Mutta rakkaus ja kutsumukseni päihdetyöhön juurrutti minut Keski-Suomeen, joten oli luovuttava vuosi vuodelta hunompaan kuntoon menevästä, mutta yhä rakkaasta paikasta. Se oli raskas päätös, sillä koin ja koen sen olevan vanhempieni palkkio sotavuosista. Joten sisimpäni esti lapsuuden ja nuoruuden kotini vaihtamisen rahaan. Oli oivallettava vaihtoehto, jossa äitini tyttönimen saanut Paavola säilyy tavalla tai toisella säilyy. 

Kun minulla ei juuri rahaa ollut, oli löydettävä jotain, jossa kukaan muu ei näe järkeä. Pitkän etsinnän tuloksena törmäsin Tuusulan Myllykylässä 8 hehtaarin suojättömaahan. Siihen vaihdoin vanhempieni ja sisaruksilta lunastaman perinnön, jolle annoin nimen Jokilaakso. Sydämeni sai rauhan. Joka tältä osin iän karttuessa yhä syvenee, kun käyn vanhempieni ja siskoni haudalla. Aina erityisesti silloin tiedän tehneeni ainoan oikean ratkaisun. 

Vaimoni Liisa kuoltua jouduin surukseni huomaamaan, ettei keskenämme sovittua enää olekaan, joten oli luovuttava rakennuttamastamme Syrjäntakasesta. Olen kuitenkin hyvilläni, että sitä isännöi ja emännöi poikani vaimonsa ja tyttärensä kanssa, jonka kummallinen kummisetä taidan olla. 

Mutta samassa yhteydessä ymmärsin, että veri ei taidakaan olla aina vettä sakeampaa. Oli annettava asian mennä painollaan tai muulla tavoin yritettävä turvata palanen maata, jonka vuoksi äitini lottana ja isäni rintamalla taistelivat. Niinpä lahjoitin itsenäisyyspäivänä 6.12.2000 perustamani Jokilaakson pientilan pienelle Elämän tähden yhdistykselle. Halusin tehdä ja tein siitä luonnosuojelualueen. Nyt elän vakaassa uskossa, että sitä ei koskaan enää uhkaa  rahaksi muuttuminen.

Mutta vain harvoin on järkevää sanoa, että "ei koskaan", kuten alkoholin käytön sekä tupakoinnin suhteen olen päättänyt. Joten yhden kummilapseni ollessa nyt täysi-ikäinen päättämään omista asioista ehkä löydän tavan luoda välillemme uusi yhteys. Joten kukapa tietää mikä tai kuka hallinnoi Jokilaakson tulevaisuutta.