En päässyt hoitoon

Otsikon toteamus on tuttu monelle päihteiden liikakäyttäjälle kuten päihdetyöntekijällekin. Mutta totta se ei ole, jota jäin pohtimaan, kun luin oheisen kuvankaappauksen tekstin kelpo kaverini Jukka Järvisen facesivuilta. Jukkaa arvostan hänen ainutlaatuisista urheilusaavutuksista, vaikkei nyrkkeily suosikkilajejani olekaan.

Mutta päihdetyössä hän on perässähiihtäjä monen muun tavoin, joka yrittää keksiä pyörää uudelleen. Silti menin mukaan hänen pyydettyä Vastaisku syrjäytymiselle yhdistyksen hallitukseen. Mahdollisiin kokouksiin minua on kai pyydetty muutaman vuoden aikana vain kerran. Monesti olen ajatellut, että ehkä hän tahtoikin vain nimeni, sillä päihdetyössä moni minut tunsi, ehkä arvostikin ja tietääkin yhä.

Minusta tuntuu, että Jukan perustama yhdistys ei osaa tai halua tehdä mitään merkityksellistä päihteiden liikakäytön vähentämiseksi ellei yhteiskunta anna siihen rahaa. Mutta paljon tehdään sellaistakin ongelman vähentämiseksi, joihin ei tarvita maksusitoumusta, jonka puutteeseen blogini otsikko viittaa. Moni alan mies ja nykyisin yhä useammin nainen onkin sitä mieltä, että tolkuton juominen loppuu, kun yhteiskunta maksaa viikon tai useamman puhtaiden lakanoiden välissä sekä erilaisten mömmöjen ja lihapatojen ääressä.

Jukan aiheuttaman aamunärästyksen lääkkeeksi pengoin nettiä, että eikö tosiaankaan hoitoon pääse ilman maksajaa? Pääsee sinne. Monien järjestöjen ja seurakuntien lisäksi sitä on valtakunta pullollaan, joista poimin alle kolme linkkiä.

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/alkoholinkayton-vahentamisen-omahoito-ohjelma. Aivan oma lukunsa ja hoitomuotonsa on maailmanlaajuinen päivä kerrallaan AA, jonka Suomen ryhmäluettelo yhteystietoineen on tässä: https://aa-ryhmahaku.com/. Myös A-killat tekevät päihdetyötä ympäri valtakuntaa. Paikkakunnat löydät tämän linkin takaa: https://a-kiltojenliitto.fi/a-killat/a-kiltapaikkakunnat/

Kun tämän päivän kurssissa ja monessa harkinnassa ovat narkomaanien piikityshuoneet ja kaiken maailman korvaus- ja muut metadonihoidot, kehittelin kaltaisilleni alkoholisteille jotain vastaavaa. Ostaisin suuren saaren, jonne majoittaisin mahdollisimman monta pääkaupunkiseudun juoppoa siitä 10 % väestönosasta, joka juo Alkon tuotteista puolet. Saarella olisi kaksi suurta sammiota, joista toinen on täynnä hernekeittoa ja toinen enemmän tai vähemmän tiukkaa viinaa.

Pitäisin huolen, että aina on juotavaa sekä syötävää pään ja vatsan täydeltä. Kun vuoden tai kahden kuluttua menisin tekemään ihmisinventaariota, huomaisin, ettei nälkään ole kuollut kukaan, mutta liikajuomiseen jokunen. Sitten olisi muutama raitistunutkin muusta syystä kuin viinan loputtua. Heille oli malja tullut täyteen Jomppa Ojaharjun sanoin: "Ruukku menee kaivolle kunnes särkyy".