Merikonttikotini on ollut olemassa Hyvinkään asuntomessuilta saakka. Ensin vuonna 2013 kuukauden siellä, jolloin kodissamme kävi montakymmentätuhatta vierasta. Itse asiassa loppuelämän ystävälliset kyläilijät kerralla. Sen jälkeen matkasin Päiviksen ja kotimme kanssa Jokilaaksoon, jossa asustan ja sisustan sitä nykyään yksin. Osaomistuskoira Niilosta on tullut yhä harvemmin vieraileva tähti. Kuten Päiviksestäkin, joka ylläpitää ennenaikaista mummon mökkiään Tuusulan Jokelassa.
Mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen tai ainakin moni moneen, ja matkallani on mukaan tarttunut uusia ihmisiäkin, joista joitakin pidän ystävinäni. Yksi sellainen sanoi, että kyllä miehen pitää käyttää alushousuja nukkuessaankin, jos ei ole uniasua. Sekä verhoja kodissaan, vaikkei niitä sulkisikaan. Kun kerran vähintään hyviä kavereita ollaan, päätin kävellä kolmasosan matkasta vastaan, joten hankin yhteen ikkunaan verhot. Kylkiäisenä parani valoisalla kelillä katsomani tv-kuvan näkyvyyskin merkittävästi.
Minulle melkein minkä tahansa hankkiminen Jokilaaksoon on iso juttu enkä niihen juurikaan ryhdy ilman aasinsiltoja. Joten kun asun kesäsin Jokilaaksossa, matkasin pitkin aasinsiltaa Muumilaaksoon, jossa asuu laillani toisinajattelija, kapinallinen Nuuskamuikkunen.
Hänkin vaeltaa etelään joka talven ajaksi, kun Muumilaakson väki käy talviuneen. Keväisin hän palaa laaksoon ja pystyttää telttansa joen rantaan, kuten konttikotinikin on. Huuliharpun soinnista jota en ole koskaan oppinut soittamaan, tietää Nuuskamuikkusen tulleen takaisin. On myös sanottu, että kevät ei ole tullut Muumilaaksoon ennen kuin Nuuskamuikkunen on palannut. Jokilaaksoon kevät tulee, kun joutsenet palaavat Jokilammille ja minä Aasiasta. Nyt hankkimistani verhoista en ole löytänyt enkä etsinytkään muumeja, vaan ainoastaan rehevän kasvillisuuden keskeltä kuvan Nuuskamuikkusen.
Wikipedia kertoo niin ansiokkaasti hänestä, etten lähde sitä toistamaan. Sen sijaan sen voi lukea tästä. Tove Jansson ja etupäässä lapsille tai ainakin sen mielisille tarkoitetut muumitarinat ovat vertaansa vailla. Sillä Tove tupakoi, tykkäsi naisista ja alkoholista ja Muikkunen poltti piippua. Aivan ihmeellistä sensuurin ulkopuolella olevaa aikana, jolloin nykyinen hallituksemme pohtii onko lakritsipiippu edelleen tupakkatuote.
3 kommenttia:
Voi miten ihana kirjoitus Nuuskamuikkusesta! Hän on hahmo, johon on niin helppo samaistua – se vapaudenkaipuu, rauhallisuus ja oma polku tuovat lohtua ja muistutuksen siitä, että on täysin sallittua kulkea omaan tahtiin. Tekstisi tavoitti Nuuskamuikkusen hengen tosi kauniisti, ja se herätti paljon lämpimiä ajatuksia siitä, miten tärkeää on osata pysähtyä, nauttia pienistä hetkistä ja uskaltaa olla oma itsensä. Oli myös ihanaa, miten kuvailit tunnelmia niin elävästi, että hetken ihan tuntui, kuin itse olisi ollut Muumilaaksossa kuuntelemassa hiljaista virran solinaa. Kiitos tästä kauniista ja ajatuksia herättävästä hetkestä – kirjoituksesi toi hyvää mieltä ja rauhaa tähän päivään!
kiitos mukavasta blogista
Kiitos oikein paljon palautteista. Olen niistä otettu.
Lähetä kommentti