Muumi- ja Jokilaakso

Vaikka kirjoittaminen, blogienkin on varsin yksinäistä puuhaa, pidän siitä paljon. Se on ehkä tärkein jokapäivien sisältö. Joskus mietin, kun kukaan ei lähetä palautteena päiväkausiin edes yhtä ainoaa kirjainta, että lukeeko ainoakaan vai olenko menneen talven lumia. Vaikka aamukuudelta vappusää lupasi sitä lisää Myllykylän Jokilaaksoon.

Tilastojen mukaan lukijoita tai lukukertoja on kuitenkin paljon enemmän kuin kymmenentuhatta kuukausittain. Joten ehkä oman, tunnin tai parin, joskus pitemmänkin tuumailu- ja kirjoitushetken lisäksi tarjoan mukavan, ehkä mieltäkin liikuttavan tai ajatuksia herättävän tuokion yhdelle ja useammalle.

Eilisestä kirjoituksesta, jossa oli omaa ja anastettua Nuuskamuikkusesta, antoi Kuumakivihieronta Seinäjoelta niin mieltäni hellivän palautteen, että se ansaitsee tässäkin oman paikkansa:

"Voi miten ihana kirjoitus Nuuskamuikkusesta! Hän on hahmo, johon on niin helppo samaistua – se vapaudenkaipuu, rauhallisuus ja oma polku tuovat lohtua ja muistutuksen siitä, että on täysin sallittua kulkea omaan tahtiin. Tekstisi tavoitti Nuuskamuikkusen hengen tosi kauniisti, ja se herätti paljon lämpimiä ajatuksia siitä, miten tärkeää on osata pysähtyä, nauttia pienistä hetkistä ja uskaltaa olla oma itsensä. Oli myös ihanaa, miten kuvailit tunnelmia niin elävästi, että hetken ihan tuntui, kuin itse olisi ollut Muumilaaksossa kuuntelemassa hiljaista virran solinaa. Kiitos tästä kauniista ja ajatuksia herättävästä hetkestä – kirjoituksesi toi hyvää mieltä ja rauhaa tähän päivään!"

Välillä ajattelen ja kirjoitan sekavia loikkien mielikuvitusmaailmoissani epäloogisesti oudolla tavalla. Silloin oletan ymmärtäväni enemmän niitä, jotka eivät pääse mukaan kuin heitä, jotka matkaavat vaivatta kanssani milloin missäkin maailmoissa. Joissa ei tarvita arjen eikä pyhien elosta muuta kuin muistot ja mielikuvitusta. Joskus ei niitäkään.

Mutta mistä Muumit saivat alkunsa? Sitä ei taida kukaan tietää. Sillä ne ovat saattaneet syntyä Tove Janssonin enon maailmoissa. Ensimmäinen maininta Muumeista on kerrottu olevan 30-luvulla. Taiteilijaperheeseen Helsingissä syntynyt Tove Jansson (1914-2001) oli enonsa luona Ruotsissa ja nälkäisenä teininä hiipi usein ruokakaapille. Eno alkoi varoittelemaan Tovea ”Muumipeikoista” jotka asuvat kaakeliuunien takana. Hän kertoi, että peikot saattavat puhaltaa niskaan tai hieroa nenäänsä Toven jalkoja vasten. Oletettavasti tämä ei ollut mukava ajatus.

Muutamia vuosia myöhemmin, Tove loi hahmon josta muodostui myöhemmin Muumipeikko. Aluksi pienet hahmot olivat pieniä piilokuvia tai osa Toven signeerausta esimerkiksi Garm-lehden kansikuvissa. Silloin Tove kutsui hahmoa Niiskuksi.