Sammakkomiehen tai -rouvan kanssa talvitakkeja heittämässä

Ei pysynyt tähtien asento yön yli entisellään, joten en valitakaan julkisen terveydenhuollon hitautta enkä kankeutta, kun en ole vaivojeni vankikaan. Sen sijaan kerron jotain laiturin asentamisesta kesäteloille ja talviturkin heitosta kuvan rauhoitetun konnan kanssa, jonka tapasin rantapolulla sen ollessa myös matkalla Jokilammillemme. 

Rupikonna on Suomen sammakkoeläinten nestori. Wikpedian mukaan vanhin tavattu eli 54-vuotiaaksi. Luonnossa rupikonnan elämä on kuitenkin täynnä vaaroja, joten yleensä elinikä jää muutamaan vuoteen. Lisääntymiskausi alkaa heti keväällä konnan herättyä talvihorroksesta.

Luonnossa rupikonnan elämä on kuitenkin täynnä vaaroja. Se kutee syvemmissä vesissä, ja sen lapset eli nuijapäät ovat myrkyllisiä. Tavallisesti sammakoiden suurkuolleisuus alkanee vasta, kun täysimuotoiset pikku sammakot kömpivät maalle. Himoitsijoita on paljon: käärmeet, lepinkäiset, rastaat, varis- ja petolinnut sekä lumikot ja kärpät sekä monet muut. 

Laiturin tuuppimisessa veteen ja kevyessä kiinnittämisessä alumiinitikkaineen ei ole isokaan työ, vaan itse asiassa mukava pikku puuha. Usein siihen liittyy kuitenkin jotain muutakin. Tällä kertaa sitä tuli kaatuneesta, lähes reiden paksuisesta puunrungosta, joka oli kaatuessaan myös liiskannut littanaksi osaomistuskoira Niilon katiskan. Sen oikomisessa meni aikansa. Saapa nähdä tekeekö Morakot kesällä lammen antimista kala-aterian, kun pyydyskin on nyt kunnostettu.

Tasan samana päivänä 2021 heitin talviturkin keväiseen Jokilampeen veden ollessa nyt vielä rantapeltojen vuoksi varsin ruskeaa ja 11-asteista. Vesi oli varmasti kaikin tavoin lähes samanlaista aiemminkin. Tosin kunnon kevätulvat saavat erojakin aikaan, sillä joskus on Soiniityntien jokisiltakin veden alla.

Kun Jokilaakso on rakentanut itseään parin vuosikymmenen aikana luonnonsuojelualueeksi, on siellä edelleen turvani ja lupa elää myös lainsuojattomien kasvien ja eläinten rinnan kantaväestön ja niiden kanssa, jotka nauttivat viita- ja rupisammakoiden sekä vuollejokisimpukan kanssa lain suojaa. Joillakin kasveilla ja eläimillä onkin eri tie tai vielä matkaa viranomaisten ja luonnonintoilijoiden vainoamiksi inhokeiksi Himalajan eli jättipalsamin, kurtturuusun ja lupiinin sekä monien muiden lailla.

Kun katsoin Merikonttisaunan kulmalla kukkivaa valkovuokkoketoa ja vielä yön sekä aamusateen vuoksi nukuksissa olevaa sinivuokkomätästä huomasin, että lainsuojan voi myös menettää. Sillä tämä sininen, suht harvinainen kukka ei tällä hetkellä kuulu luonnonsuojeluasetuksen rauhoitettujen kasvien joukkoon. Rauhoitus purettiin 2005. Vuokoista valkovuokko on rauhoitettu Suomen pohjoisissa maakunnissa ja kangasvuokko koko maassa. Hassua, ertä heikoin turva ihmistä vastaan on sinivuokolla.