Mira Luoti sanoi Eeva-lehdessä: ”Pahinta mitä itselleen voi tehdä on se, että alkaa pienentää persoonaansa muiden vuoksi”. Kuka sitten on tämä itsetunnon eheytysviestin tuoja? Hän on laulaja ja näyttelijä, joka aikoinaan sai aviomiehensä Kristian Björkin kanssa kaksi lasta. Pariskunta jätti vuonna 2012 avioerohakemuksen. Kolmannen lapsen Luoti sai avopuolisonsa Mika ”AH” Haapasalon kanssa vuonna 2014. Pari erosi kesällä 2018, palasi vuonna 2019 jälleen asumaan yhteen, mutta erosi lopullisesti kesällä 2021. Luoti kihlautui joulukuussa 2021 Mökkitie Records -levy-yhtiön toimitusjohtaja Olli Saksan kanssa. Vikkelä liikkeissään ja parisuhteissaan sanoisin, mutta josta minulla ei ole edes yhtä pahaa sanaa.
Minuun kolahti hänen sanomisensa naistenlehdessä, sillä peittelin riehakkuuden alle pientäkin pienemmän persoonani kolmekymppiseksi saakka. Siitä eteenpäin, kohta puolivuosisataa, olen ehjännyt itseäni ja yrittänyt kasvaa pituuden lisäksi aikuiseksi myös muuten.
Ehkä olen onnistunut tyydyttävällä tavalla. Mutta sillä, kuten kaikella on hintansa. Matkalle on kipeinä jäänyt parisuhteita ja puhumattomia läheisiä, jotka eivät kanssani keskustele. Jos en muutu enemmän heidän mieleiseksi tai peräti pyydä anteeksi jotain, josta en tiedä mitään.
Mutta suomalaisten laulujen esittäjät, sävelet ja varsinkin sanat puhuvat minulle sitäkin enemmän. Aikoinaan pidin Viktor Klimenkon tulkinnasta "Aurinko laskee länteen". Kappaleen löysin uudelleen Vesku Loirin esittämänä, kun luin Repe Helismaan tehneet tämän viimeisen sanoituksensa sairaalassa sen jälkeen, kun hän kuuli sairastuneensa luusyöpään eikä ehtinyt kuulla laulua valmiina:
"Aamulla aurinko nousi taivaani kirkasten
Purppurapilvissä sousi täyttymys unelmien
Nyt aurinko laskee länteen
Saapunut ilta jo on
Aurinko laskee länteen
Aurinko rakkaudeton
Uskonut illan en koskaan
Saapuvan äkkiä näin
Kunnes näin sinisen linnun
Lentävän etelää päin
Näin sen ja ymmärsin sen
Poissa aika on rakkauden
Kun aurinko laskee länteen
Onneni auringon luulin
Taivaalle seisahtuneen
Kunnes näin sammuvan välkkeen
Kuohussa tulisen veen
Näin sen ja ymmärsin sen
Poissa aika on rakkauden
Kun aurinko laskee länteen
Kun aurinko laskee länteen."
Runoilija Pentti Saarikoski ehdotti 1964-vuoden lopussa, että seuraava Eino Leino-palkinto annettaisiin Reino Helismaalle. Suhtautuminen ehdotukseen oli kuitenkin nihkeää, eikä palkintoa myönnetty. Helismaa kuoli vuoden 1965 tammikuussa vain 51-vuotiaana. Viimeisinä hetkinään ”Repe” sanoi, että tekee niin mieli hernesoppaa ja ruisleipää. Helismaan sisko sanoi, että hän voi tuoda. ”Repe” vastasi: ”Et kerkiä enää tuoda, laiva lähtee satamasta yhdeltä yöllä”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti