Olen riittävän yksinkertainen ollakseni onnellinen

Eilinen Kasikornbankin maksukortin toimimattomuusasia 7-Elevenissä oli järjestyksessä vain yhden ainoan yön. Sillä kun aamupäivällä menimme Makron tavarataloon ostamaan noin 1000 bahtin "chilisilppuria", ei kortti kelvannut sielläkään. Uutta tietoa sen sijaan taas tuli. Kassaneidin tai nuoren rouvan mielestä vain City Bankin debetkortti käy heillä. Vaikka monet Aasian maat kulkevat sähköisissä maksutavoissa Suomea edellä, ei Thaimaa kuulune aivan kärkijoukkoon.

Morakot hienonsi chilin kuvan astiassa kivinuijalla kai samalla tavalla kuin ihmiset 200 vuotta sitten. Lähes joka ilta sitä katselin samoilla mielin, kun Tata kävi luullen salaa pyytämässä naapurin miestä potkimaan skootteriaan käyntiin. Koska ei kehdannut kyseiseen puuhaan jostain syystä minua pyytää. Joten päätin siirtää yksinkertaisen elämämme kiviastian nuijineen avokeittiön nurkkaan.

En ole koskaan menestynyt koulussa eikä minulla ole suoritettuna peruskoulun oppimäärää. Se ei menoani ole hidastanut, vaikka pohtinut asiaa olenkin. Että johtuko se tyhmyydestä, villeydestä, ruotuun taipumattomuudesta ja halusta kulkea omia polkuja tai jostain aivan muusta mysteeristä. Mutta niin tai näin, mitä kauemmin elän sitä vanhemmaksi tulen ja monet ennen hallitut asiat karkaavat kauas pois ja uusia tulee tilalle.

Tilalle on tullut yksinkertainen elämä, jossa seuraan muun muassa pihapiirini kanojen ja kissojen elämää. Ihmettelen valkoista kanaa, joka tuntuu odottavan milloin ruskea kissa nukahtaa. Sitten se hiippailee hiljaa sen taakse ja nokkii päätä, kunnes Browncat herää ja polttaa kääminsä huitaisten käpälällään kerran tai pari kanan nokkaa. Sitten onkin koko seutu kotkotusta täynnä, että nyt lähtee henki. Kunnes piha hiljenee ja kissakin palaa takaisin unilleen. Viimeistään seuraavana päivänä kana aloittaa saman kiusanteon alusta.

Olen yrittänyt miettiä naapureiden kotieläimiä hyötyeläimiksi myös meille. Katselemisen lisäksi lähimmäs siipikarjasta on päässyt yksi kanaäiti, joka teki synnytysosastonsa pihamme basilikapensaaseen. Löytäessäni pesän olivat kanalapset jo niin valmiita kuoriutumaan, ettei munista enää ollut pannuun eikä kattilaan. Nyt olen seurannut saman kanan äitinä olemista jo toista kertaa. Kuinka kahdeksan pikku tipua ovat kasvaneet äitinsä siipien suojassa pian aikuisiksi kanoiksi.

Kissat ovat oma lukunsa, jotka ovat valloittaneet minut uudelleen. Vaikka karkoitin ne vuosia sitten sydämestäni, jonne ne eivät mahtuneet yhtä aikaa pikkulintujen kanssa. Pihapiirissämme onkin kanojen lisäksi myös muita lintuja. Etupäässä pikkuvarpusia, jotka aika hyvin tietävät ja muistavat turvallisten paikkojen olevan yläilmoissa katolla tai Thaikotimme sähkölinjalla.

Kissojen ansiosta ei hiiriä eikä rottia näy, vaikka roskat ovat Farang's Streetin laidalla säkeissä ja jos jonkinlaisissa laatikoissa sekä astioissa odottamassa viikottaisia noutajiaan. Ulko-oveen hankimme verkon kissojen vuoksi, sillä ne alkoivat viihtymään yhä enemmän sisällä. Eikä tiennyt kylille lähtiessä jäikö kissoja ties minne sisäpuolelle vai ei.

Sitten huomasin öisellä toiletkäynnillä pari kertaa torakan vilahtavan keittiön lattialla, sillä viemäriaukon päällä ei ole torakkaläppää. Niinpä tein kissojen kanssa uuden sopimuksen ja pyysin niitä uuteen työhön. Nykyisin ne pääsevät taas päivittäin sisään tekemään torakkatarkastuksen. Vaikka suuhun taitaa mennä joskus gekkokin.

Koska pihassa käy vain yksi Securitydogiksi nimetty rotujen koira, ei melllä ole perustettu koiranvirkaa. Sen sijaan kissanvirkoja on useitakin. Naapurin ja kujankattien elämäntavoista tai -ajoista en kuitenkaan aina pääse selvyyteen. Joskus Tricolor ei tunnu tietävän pesisikö äitiään vai imisikö nännistä maitoa ja synnyttäisikö samanaikaisesti omia pentuja.