Thaielämämme arkea

Vaikka Morakotin ja vähän minunkin Thaikoti ei ole lähelläkään merta, on kymmenen kilometrin päässä iso, matala Songkhlajärvi, jossa on Saen Suk Lampam Beach katselemista ja muuta viihtymistä varten. Varsin usein karautamme PeeCeeX-skootterillani sunnuntaisin sinne syömään. Ruoka järven rannalla ei ole mitenkään erityisen hyvää thairuokaa, mutta pidän paikasta maisemineen ja rannan koirineen. Toki muutaman sadan metrin päästä löytyy hinnakasta ja maukasta länsiruokaakin monesta ravintolasta.

Tällä hetkellä osa paikasta on maansiirto- ja muun muokkausväen kourissa, joten tulevasta en osaa sanoa muuta kuin, että lupaavalta näyttää. Silloin aniharvoin, kun luonamme piipahtaa länsimaisuuteen vivahtavia ystäviäni menneisyydestä ja nykyisyydestä, on thaikotikulmillamme montakin tutustumisen arvoista paikkaa. Järvi on yksi ja toinen on temppelivuoren alle rakennettu, todella hieno luolasto.

Tosin, kun Arkista Elämää Rofa ja Harri T. Loistomies poimivat minut mukaan viime talvena moottoripyörämatkalle Malesiaan, he lähtivät kiipeämään vuoren ulkopuolelta tikapuita pitkin taivaaseen. Hengenvaarallista touhua, sillä ruoste oli raiskannut muutakin kuin vanhanpiian rautahetekan.

Viime talvena opetin Morakotia länsimaisille tavoille ja ostin suodatinkahvia käyttävän keittimen Lotuksen tavaratalosta 250 bahtilla eli alle 7 eurolla. Tiskatessa lasikannu nyt särkyi. Mutta ei huolta, sillä tuote ei ollut hinnalla pilattu, ja ostimme uuden, kun pelkkää kannua ei kukaan myynyt. Tällä kertaa kannu kesti tasan kolme keittämistä mennen pohjasta halkeamille omia aikojaan.

Nyt emme ostaneet enää uutta, vaan pengoin Tatan varastoja. Niinpä nyt meillä on Tata's produkt ja Jorma's desing, kuvan keitin, jonka kannu tai pannu kestää rujompaakin käyttöä. Kahvikuksiakin on kolme. Yksi aito suomalainen, jonka päivittäistä pesua en kykene lopettamaan, joten pyöreys on muuttunut soikeudeksi. Veikkaan silläkin olevan edessä halkeaminen.

Onneksi toin Suomesta kaksi vara-astiaa, joista Timon lahjoittama toimii naapurin kanojen ja kissojen sekä suunnilleen saman osoitteen securitydogimme ruokasäkin kauhana. Enää ei tarvitse senkään kotipihaltaan meitä haukkua. Rottinki- tai bambukepillä kuritettuna elämöisi varmasti edelleen, kunnes olisi vaihdettava kulkureittiä. Suokaa kuksafanit käyttötarkoitus anteeksi. Yhtä aidon, kai kumipuisen toin Morakotille lahjaksi. Joka parin käyttökerran jälkeen päätyi samaan pahvilaatikkoon mistä löysin desing-keittimeemme alumiinipannnunkin. Otin kiinalaisen kahvikuksan käyttöön ja luulen sen kestävän muotonsa säilyttävänä vesipesuakin paremmin kuin soikeaksi tullut Vapaakirkon lahjoittama suomipuinen.