Maassa maan tavalla

Jos koulu järjestää uskonnon harjoitusta tai uskontoon sitouttavaa toimintaa, lain mukaan oppilaille tulee järjestää toinen samanarvoinen tilaisuus. Äiti kokee, että koulu halusi kiertää lakia puutteellisella tiedottamisella. Äidin mukaan vanhemmille ei kerrottu tapahtuman järjestäjästä. Nyt koulu on maksamassa 1500 euron korvauksen aiheuttamastaan traumasta ja mielipahasta.

Siitä seurasi, että toinen koulu perui Suomalaisen barokkiorkesterin ja Helsingin kamarikuoron yhteisesityksen, jossa oltaisiin kuultu barokkisäveltäjä Georg Friedrich Händelin Messias-oratoriota. Barokkimusiikki syntyi ja kehittyi osaltaan katolilaisen ja protestanttisen kirkon tarpeisiin. Monet tunnetuimmista barokkiteoksista ovat aihepiiriltään uskonnollisia.

Tätä vauhtia samaa tietä saa lähteä ennen pitkää lintulaudalta Varpunen jouluaamuna, vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunta on linjannut uskonnonvapauden toteutumista kouluissa. Sen mukaan Suvivirsi tai Enkeli taivaan ei tee koulun juhlasta uskonnollista tilaisuutta, eikä niiden laulamiselle ole estettä kaikille yhteisessä juhlassa.

Joten toistaiseksi kouluissakin "Pienen pirtin portailla oli tyttö-kulta. Tule varpu riemulla, ota siemen multa. Joulu on koditon, varpuseni onneton. Tule tänne riemulla, ota siemen multa. Tytön luo nyt riemuiten lensi varpu-kulta. Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta. Palkita Jumala tahtoo kerran sinua. Kiitollisna siemenen otan kyllä sulta. En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta. Olen pieni veljesi, tulin taivahasta. Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhälle. Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta. Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhälle. Pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta."

Yllä olevien esimerkkien perusteella jää itselleni täysin epäselväksi mikä uskonnollisuus on kouluissa sallittua ja mikä ei. Enkä ymmärrä sitä muutenkaan miksi koulun pitää demokratiassa muuttua vähemmistön vaatimuksista. Sillä eihän meillä edes ole koulu- vaan oppivelvollisuuspakko, jonka ajan kukin voi opiskella missä opinahjossa tahansa tai vaikka kotonaan.

Varsinkin uskonnollisuuden suhteen Suomi on ihmeellisyyksiä täynnä. Jos meillä on tuhannen hengen hengellinen tilaisuus, jossa jokainen on äänessä ja yhtä lukuunottamatta kaikki kristinuskosta noin suunnilleen yhtä mieltä, kukaan ei muista mitä kukin sanoi. Mutta kun tämä ainokainen vastarannan kiiski sanoo: "Jumalaa ei ole", sen muistaa jokainen.

Osa meistä on kertakaikkisen allergisia hengellisille asioille, vaikka harva kuitenkaan kuvuittelee itse olevansa maailman napa tai edes penaalin terävin kynä. En tiedä kuinka suurta hallaa uskonasioille tekee toinen vähemmistö. Se joka otsa kurtussa, tuima ilme kasvollaan jakaa mustat kirjat kainaloissa matkalippuja Taivaaseen sekä Tuonelaan.

Tässä joukossa hiljaisin sisar ei ole sinällään arvostamani Päivi Räsänen, jolla on omat tai valikoivat tulkinnat hengen asioista. Hän perustelee oikeuteen asti päätyneitä sanomisiaan ainoana totuutena eikä edes noteeraa samanarvoisina muita uskontoja. Mitähän hänelle mahtaa omassa elämässä tarkoittaa Paavalin näkemys naisten asemasta: "Nainen vaietkoon seurakunnassa 1. Kor. 14:34–35"? Ehkä Päivilläkin on itselle mieluinen ja valikoiva raamatun ymmärtämisen taito.

En tiedä olisiko meille hyväksi monipuolisempi erilaisuuden hyväksyminen. Että antaisimme enemmän tasa-arvoisesti kaikkein kukkien kukkia vaan. Emmekä niinkään paasaisi pitkin katuja ja kyliä muiden tarpeesta tulla enemmän kaltaisiksemme. Minulle tässä asiassa eniten on opettanut Thaimaa, jossa on tilaa kristinuskolle, monelle muulle sekä Budhhalle. Mutta hevin en usko thiamaalaisesta koulusta buddhismin katoamiseen jonkun ateistin tai toisinuskovan vuoksi. Vaan Thaimaassa on suomalaistenkin elettävä maassa maan tavalla.